Ei, Marine Le Pen ei ole feministi vain siksi, ettei hän suostunut laittamaan huivia päähänsä tavatessaan muftin Libanonissa. Hän on taitava poliitikko, joka on Ranskassa harvinaisuus -nimittäin nainen matkalla valtaan. Hän tekee sen sillä ainoalla tavalla, joka siellä on naiselle mahdollinen. Ranskassa nainen voi päästä Marine Le Penin tapaiseen asemaan vaan liittoutumalla patriarkaatin kanssa täydelliseen symbioosiin. Liittoutuminen naisia, homoja ja maahanmuuttajia vihaavien miesten kanssa on kenties ainoa tapa naiselle nousta valtaan nykypäivän Ranskassa. Le Pen toimii keulakuvana aatteelle, jonka halutaan näyttävän ja kuulostavan normaalilta ja siihen tehtävään sopii parhaiten korkeasti koulutettu äiti.

Naisten on lähes mahdotonta edetä Ranskan politiikassa ja erityisen vaikeaa se on vanhoissa puolueissa. Ranskassa kansanedustajista vain 26% naisia. Vaikka naisten prosentuaalinen osuus on kasvanut vuoden 2006 kolmestatoista prosentista, on se kuitenkin tällä hetkellä vain prosentin enemmän kuin Irakissa ja vain kaksi prosenttia enemmän kuin Somaliassa.

Ranska on kaikilla mittapuilla tasa-arvon takapajula. Ranskassa naisten osuus työelämässä on Euroopan alhaisimpia, Ranskassa naiset tienaavat keskimäärin 37% vähemmän kuin miehet. Tämä ei kuitenkaan kiinnosta Le Penia vähääkään eikä Le Pen puhu koskaan sukupuolten tasa-arvosta. Sen sijaan Le Penin puolue puolestaan vastustaa homoavioliittoja, puhuu perinteisten perhearvojen puolesta ja sen näkyvät kansanedustajat vastustavat naisten oikeutta aborttiin. Front National on puolueena positioinut itsensä vankkana katolilaisten arvojen puolustajana.

Ranska on siis useammalla eri mittarilla arvioituna yksi vähiten tasa-arvoisista maista Euroopassa. Jos Le Pen todella olisi feministi, hän ei menisi Libanoniin etsimään epätasa-arvoisia käytäntöjä näyttääkseen niitä maailman medialle. Hän katsoisi omaa kansaansa ja omaa maataan ja vaatisi sinne tasa-arvoa.

Katja Mannerström
Kirjoittaja on Vihreiden Naisten puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas Helsingistä