Tänään loppuu naisten palkanmaksu tältä vuodelta – toki vain laskennallisesti. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä matematiikasta, vaan edelleen 2000-luvun Suomessa miesten palkkapussi on paksumpi kuin naisten. Kokoaikaisten työntekijöiden palkkavertailussa naisen euro on 83 sentin tietämillä. Samoissa luvuissa se on pysytellyt vuosia. Muutos tapahtuu etanan tahdilla, eikä edes välttämättä eteenpäin.

Mistä palkkaero johtuu? Yksi syy ovat ”naisten työt” ja ”miesten työt”. Suomalaiset työmarkkinat ovat yhdet Euroopan eriytyneimmistä. Sote-alalla työskentelevistä 87 % on naisia, rakennusalalla taas 92 % työntekijöistä on miehiä. Vain kymmenesosa aloista on sellaisia, joissa sukupuolijakauma on tasainen eli naisten ja miesten osuus on 40–60%.

Toinen selitys palkkaeroihin on työkokemus. Suomessa perhevapaat ovat kansainvälisesti ja jopa muihin Pohjoismaihin vertailtuna pitkiä, ja niitä käyttävät pääosin naiset. Uran alkuvaiheessa vanhempainvapaalle jäävien naisten työkokemus ja sitä kautta myös palkka karttuu miehiä hitaammin.

Kolmas syy löytyy tehdyistä työtunneista. Miehet tekevät enemmän ylitöitä, naiset taas kantavat edelleen päävastuun kotitöistä. Euroopan tasa-arvoinstituutin tuoreen tasa-arvoindeksin mukaan ajankäytön tasa-arvossa on otettu takapakkia. Jopa 12:ssa EU-maassa – myös Suomessa – kotityöt kasaantuvat aiempaa enemmän naisille.

Koko palkkaero ei näillä tekijöillä kuitenkaan selity. Työmarkkinoilla on edelleen myös rakenteellista syrjintää. Sen seurauksena naisille maksetaan pienempää palkkaa jopa samassa työpaikassa ja samalla nimikkeellä työskenteleviin miehiin nähden. Julkisella puolella ero on jo todella pieni: naisen euro on 99 senttiä. Mutta yksityisellä puolella eroa yhä on naisen euron ollessa 95 senttiä.

Mitä asialle sitten voidaan tehdä? Yksi parhaista keinoista on kunnianhimoinen perhevapaauudistus. Jakamalla hoivavastuuta tasaisemmin parannetaan sekä ajankäytön tasa-arvoa että kavennetaan sitä takamatkaa, jolta äiti hoitovapaalta palatessaan lähtee uraansa rakentamaan. Samalla vähennetään nuoriin naisiin kohdistuvaa syrjintää työmarkkinoilla.

Paras tapa tehdä tämä on lisätä isille korvamerkittyjä vapaita. Tätä isätkin tutkitusti toivovat, sillä lähes joka kolmas isistä haluaisi lisää isyysvapaapäiviä voidakseen jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Näin sanovat monenlaiset isät palkkapussin paksuudesta, ammatista tai koulutuksesta riippumatta.

Vihreät on ehdottanut, että isille korvamerkittyä perhevapaata pidennettäisiin nykyisestä kahdesta viikosta viiteen kuukauteen. Tiedämme, että valtaosa isistä käyttää heille kiintiöidyn vapaan. Mutta siihen se sitten jääkin. Vaikka vanhemmilla on mahdollisuus jakaa osa perhevapaista, niin vain joka kymmenennessä perheessä niitä käyttää isä. Monen miehen työpaikalla oletuksena on, että isälle kuuluu vain korvamerkitty osuus vanhempainvapaista. Jotta voimme lisätä isien läsnäoloa pikkulasten arjessa, tarvitaan lisää isille kiintiöityjä vapaita.

Uusi perhevapaamalli on hallituksen suunnittelupöydällä tänä syksynä. Nyt on tärkeää varmistaa, että keskustalta, kokoomukselta ja sinisiltä löytyy rohkeutta tehdä todellinen uudistus. Tarvitsemme perhevapaamallin, joka aidosti lisää isien mahdollisuuksia jäädä kotiin ja äitien mennä töihin sekä antaa perheille lisää joustavuutta vapaiden käytössä.

Krista Mikkonen

Kirjoittaja on Vihreä kansanedustaja, Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja sekä eduskunnan naisverkoston varapuheenjohtaja.