Pienenä minulla oli kaksi tavoitetta elämässäni: olla ensimmäinen nainen kuussa ja voittaa kultamitali olympiakisoissa. Nuorta minua ei voi syyttää kunnianhimon puutteesta. Pikakelaus noin kolme vuosikymmentä eteenpäin, enkä ole saavuttanut kumpaakaan. Olympiakulta tuntuu nyt saavuttamattomalta, mutta ensimmäinen tavoitteeni on vielä teknisesti mahdollinen: yksikään nainen ei ole vieläkään käynyt kuussa. Itse asiassa vajaat 90 prosenttia kaikista avaruudessa käyneistä ovat olleet miehiä.

Viimeisimpien Pisa-tulosten perusteella suomalaiset tytöt pärjäävät luonnontieteissä poikia paremmin, he ovat jopa toiseksi parhaita maailmassa. Tulosten julkistuksen jälkeen Helsingin Uutiset otsikoi: “Tytöt jyräävät pojat nyt miehiselläkin alalla”. Kuitenkin samaiset Pisa-tulokset osoittavat, että suomalaiset tytöt eivät ole kiinnostuneita hakeutumaan miehisiksi mielletyille tekniikan ja luonnontieteiden aloille: vain runsas  viidennes Suomen teknologiayritysten työntekijöistä on naisia. Tämä on ongelma.

Osallistuin lokakuussa Women in Tech -tapahtumaan, jonka tavoitteena on edistää naisten osallistumista teknologiaan. Vaikka tapahtuma itsessään on tärkeä, minua jäi harmittamaan eräiden osallistujien vihjailu, jonka mukaan naiset ovat parempia kuin miehet ja naisten osuutta teknologiassa tulisi sen vuoksi lisätä. Mielestäni argumentointi ontuu: naiset eivät ole miehiä parempia sen enempää kuin miehetkään naisia parempia. Kyse ei ole ”paremmuudesta”. Kyse on siitä, että sukupuoli ei määritä osaamista ja erilaiset näkökulmat tuovat rikkautta.

”So what?” kysyi teinipoika minulta pari viikkoa sitten, kun vedin työpajaa aiheesta koulussa. Mitä väliä sillä on, ettei teknisillä aloilla ole yhtä paljon naisia kuin miehiä? Vastauksia on monia. Yksi liittyy tyttöjen – eli tulevien naisten – uramahdollisuuksiin teknillisellä alalla. Tutkimusten mukaan luutuneet sukupuolistereotypiat vaikuttavat edelleen kielteisesti tyttöjen luottamukseen omaan osaamiseensa esimerkiksi fysiikassa, kemiassa ja tietojenkäsittelyssä. Ennakkoluulot tyttöjen ja naisten osaamisesta teknillisillä aloilla vaikuttavat myös heidän urakehitykseen; esimerkiksi IT-alalla naiset ovat tyypillisesti alemmissa hallinto- ja toimistotehtävissä.

Sukupuolten epätasapaino heijastuu myös siihen, miten näemme ja koemme maailman, sekä mitä maailmasta tiedämme. Vuonna 2011 tehdyn kyselyn mukaan noin 90 prosenttia englanninkielisen Wikipedian toimittajista on miehiä. Wikipediassa on myös enemmän ja pitempiä artikkeleita miehistä ja tietokannassa olevissa naisten ja miesten elämänkerroissa on eroja: naisista kertovissa elämänkerroissa suuri osa sisällöstä liittyy kyseisen naisen perheeseen, sukupuoleen ja suhteisiin. Miehistä kertovissa elämäkerroissa myönteiset ilmaukset toistuvat useammin, kun taas kielteiset ilmaisut ovat tavallisempia naisista kertovissa elämänkerroissa. Koska Wikipedialla on yli 32 miljoonaa käyttäjää, sillä mitä siellä kerrotaan tai ei kerrota, on väliä.

Haluan uskoa, että vajaan vuoden ikäinen tyttäreni voi kasvaa juuri sellaiseksi, kuin hän itse haluaa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että jo esikouluiässä hän on todennäköisesti omaksunut monta haitallista sukupuolistereotypiaa, mukaan lukien sen, että astronautit ovat miehiä. Meidän on tietoisesti purettava näitä stereotypioita, ja työskenneltävä sen eteen, että tytöt ja naiset pääsevät tasavertaisesti sekä käyttämään että kehittämään teknologiaa ja digitaalisia ratkaisuja sekä nyt, että tulevaisuudessa.

 

Nora Lindström

Kirjoittaja on Plan Internationalin digitaalisen kehityksen koordinaattori, Finlands Svenska Gröna (Grifi) yhdistyksen puheenjohtaja, ja Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston varsinainen jäsen.