Sivistyksen, valon ja toivon ystävät kokoontuivat 8. helmikuuta HaViNan eli Hämeen Vihreiden Naisten talouden toisintekijöitten klubiin. Keskustelu oli vilkasta. Illan alkajaisiksi pohdimme sitä, kuinka talouden politiikasta on vaikea puhua päätymättä kiertämään samaa rataa. Miksi on niin kovin hankala päästä tuosta haamun tavoin keskustelua vahtivasta ”hinnasta” mihinkään? Siinä missä rahan voi käsitteellistää seinästä otettavaksi, asialla on toinenkin puoli.

Puoluerajat ylittävälle talouteen puuttuvalle iltamaperinteelle lienee tarvetta siellä, missä kuntapolitiikka kenen tahansa tarkkailijan muistissa typistyy tempoilevaan, lyhytjänteiseen ja näköalattomaan. Budjettipuheeseen on helppo tarttua, onhan kyse vain numeroista. Talousarviot voi aina laatia kopioimalla viime vuotisen kattauksen sellaisenaan tuleviin tarpeisiin. Mutta mihin unohtuu kuntalaisten hyvinvointi, kaiken tämän maksajien toiveet?

Rahaan rajautuva talousymmärrys ei taloustieteen näkökulmasta ole taloutta nähnytkään. Eli otammeko tuta talouden tosiolevasta ja poltamme aikaamme kiistelemällä siitä, mitä talous on? Vai olisiko jossain jollain tavalla toinen reitti suunnassa talous? Professori Dipesh Chakrabarty Chicagon yliopistosta, oheisteksteinä käyttämissämme artikkeleissa, kyseenalaistaa sen tavan, jolla periytyvät pääomaan typistyvät talouskäsitykset esittävät ajan ja tilan: oletuksensa mukaan pistemäisinä nyt-hetkinä ilman taustaa, eilistä, huomista tai tilallista kosketuspintaa. Hän kirjoittaa ilmastonmuutoksen ja pääoman yhteisestä historiasta ynnä päätyy toteamaan ilmastonmuutoksen politiikan ylittävän pääoman politiikan. Taustana artikkelinsa samannimiselle otsikolle Chakrabarty riepottelee sekä taloustieteen tapaa tehdä omaa tutkimustaan että tunnetuinta talouden kritiikkiä sitten 1800-luvun: marxilaista luottamusta sulkea kaikki, mikä on, paremman kapitalismin odotukseen. Kuten olemme huomanneet, marxilaisen kritiikin teoreettiset ja käytännölliset sovellukset ovat palvelleet lähinnä kivettyneen kapitalismiuskon nousemista kamppailemaan johtoasemasta muitten uskontojen joukossa.

Kiertotalous; jakamistalous; metsätalous; kotitalous; maatalous; vaihtotalous; markkinatalous. Talous on aina ollut monta, mutta 1800-luvun lopulla syntynyt ajatus abstraktoida ”talous” irti maailmasta synnytti oman itsestäänselvyyksiensä jatkumon. Abstraktiosta sukeutui oma riittinsä, jolle päättymätön regressio on rajana. Jumalan kuoltua talouden abstrakti oletusröykkiö kiitää omalla kiertoradallaan maata ja maailmaa, mikä globaalin talouskritiikin, materialistisen pääomateleologian, kontekstissa vain vahvistaa luottamusta vaihdon symboliin oman ylittämättömyytensä vakuutena. Talouden irtautuminen omaan käsitteellistettyyn piiriinsä on tapahtunut historian vaiheessa, jossa teollistuvan maailman nousulle ei osattu nähdä äärtä ei rajaa. Tällä hetkellä tuolla raiteella vastaan kävelevät robotit, tekoäly ja kaiken välineellisyyden ylivalta hänelle, joka ei paremmasta tiedä.

Ystävyyden päivänä on juuri oikea hetki koskettaa toista viestillä, hymyllä, kuvalla, joka irtoaa sinikäyrästä, lähestyy toista ilman derivaattaa, ottaa luvan kanssa syliin ja voimaantuu. Identiteettipolitiikkaan tottuneissa piireissä on virkistävää availla uusia ovia myös haamujen hallitsemaan talouteen. Radalleen ammuttu abstraktio voidaan kyseenalaistaa yhdessä ystävien kanssa.

Tiina Vainio

Kirjoittaja on Vihreiden Naisten hallituksen jäsen, KTT ja talouden perustutkija.