Ei leikkirahaa-kansanliike on väsymättä ja äänekkäästi vaatinut oikeudenmukaisempaa palkkausta lastentarhaopettajille, joiden 2300 euron palkka ei millään tavoin vastaa sitä koulutusta, työmäärää ja vastuuta joista ammatin arki ja todellisuus koostuvat. Eduskunnassa on samaan aikaan käsillä uusi varhaiskasvatuslaki, joka korostaa laadukkaan varhaiskasvatuksen oleellisuutta lapsen kehitykselle ja turvalliselle kasvulle sekä pedagogisen ammattiosaamisen merkitystä tavoitteen saavuttamiseksi.

Uusi laki on tärkeä muutos kohti tulevaisuutta. Lapsen edun ja varhaiskasvatuksen merkityksen vahvistuminen ovat ratkaisevassa asemassa halussamme taata jokaiselle elämän alulle mahdollisemman hyvät eväät kohti tulevaisuutta. Samalla se on myös tuen vahvistamista perheille. Rinnallakulkijuuden vahvistamista jokaiselle aikuiselle lapsen läheisyydessä. Vaikutukset ulottuvat siis laajalle yhteiskuntaan ja elämän eri vaiheisiin.

Kaiken tämän rinnalla kulkee kuitenkin kohtuuttoman huono palkkataso, joka ei ole minkäänlaisissa mittasuhteissa niihin odotuksiin, joita varhaiskasvatukselle asetamme tai niihin tuloksiin mitä se tuottaa. Kun puhumme palkasta, emme puhu vain rahasta. Puhumme myös arvostuksesta ja sen suorasta yhteydestä päiväkodeissa työskentelevien arjen jaksamiseen. Heidän mahdollisuuksiinsa tehdä ja toteuttaa tärkeää tehtäväänsä. Tällä hetkellä arjessa ollaan kohtuuttoman tiukilla niin fyysisesti kuin henkisesti.

Muutoksen aikaansaamiseksi on tärkeätä kysyä, mistä lastentarhaopettajien matala palkkataso johtuu. Onkin hyvä muistaa, että puhuessamme päiväkodeista ja varhaiskasvatuksesta, puhumme myös hyvin naisvaltaisesta alasta. Vaikka kansanliike vaatii oikeudenmukaisempaa palkkausta nimenomaan lastentarhaopettajille, se nostaa esille laajan yhteiskunnallisen ja rakenteellisen vääryyden: naisvaltaiset alat ovat palkkakuopassa.

Sille ei ole mitään järkiperäistä syytä, että naisvaltaiset alat saavat vähemmän palkkaa kuin samaa koulutustasoa vastaavat miesvaltaiset alat. Pääkaupunkiseudun päiväkoteihin houkutellaan sijaisia käyttämällä elokuvalippuja kannustimena. Mitä se kertoo yhteiskunnan arvomaailmasta, kun puhumme kauniita sanoja lastentarhaopettajien arvokkaasta työstä, mutta emme ole valmiita korottamaan heidän palkkojaan oikeudenmukaiselle tasolle ja kannustamme sijaisia päiväkoteihin elokuvalipuilla?

Kansanliike pyrkii ratkaisemaan siis yhteiskunnallisen epäkohdan, joka juontaa juurensa vahvasti sukupuolittuneista rakenteista. Eräät ihmiset hyötyvät näistä rakenteista, kun toiset asetetaan eriarvoiseen asemaan. Poliittisilla päätöksillä, joissa on ollut perusteellinen sukupuolivaikutusten arviointi, on kuitenkin mahdollista purkaa näitä valta-asetelmia ja –rakenteita sekä edistää tasa-arvoa.

Tämän takia sukupuolivaikutusten arviointi päätöksenteossa pitäisi alkaa jo lainvalmistelun alkuvaiheista, jotta heti ensikädessä olisi alustavia pohdintoja esitysten vaikutuksista sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Muutoin päätöksillä saattaa olla vaarallisia seuraamuksia, jotka eivät pelkästään johda eriarvoisuuden ylläpitämiseen, mutta myös sukupuolten välisen kuilun syvenemiseen.

Viimeaikaiset työvoimapoliittiset päätökset ja esitykset kuitenkin osoittavat, että sukupuolivaikutusten arviointi ja tasa-arvon toteuttaminen ovat toissijaisia prioriteetteja hallituksen politiikassa. Yritystukia myönnetään laskutavasta riippuen 4-8 miljardin euron edestä, joista suuriosa ovat hyödyttämiä tai jopa haitallisia, mutta samanaikaisesti naisvaltaisia aloja asetetaan entistä ahtaammalle ja laitetaan kasvun maksajiksi.

Äskettäin tehty päätös helpottaa määräaikaisia sopimuksia kohdistuu erityisesti nuoriin naisiin, jotka usein palkataan pätkätöihin, koska työnantajat pelkäävät potentiaalisen äitiyslomasta koituvia kustannuksia. Moni tietyssä iässä oleva nainen maksaa jo lähtökohtaisesti työelämässä kovan hinnan pelkästään sukupuolensa vuoksi.

Meidän on löydettävä tahtotila ja tie kohti yhteiskuntaa, jossa meillä on kykyä siirtyä sanoista tekoihin. Kykyä asettaa tasa-arvo etusijalle myös tänään ja tuon arvon ohjaamana rakentaa tulevaisuuden hyvinvointivaltiota ja sen palveluja. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa meillä on kykyä tunnustaa työn arvo sanojen tasolla, mutta meillä ei ole tahtoa tuoda tunnustusta myös päiväkodeissa työskentelevien arjen ja palkkauksen tasolle.

Sukupuolen huomioonottaminen kaikessa päätöksenteossa on ehdoton edellytys tasa-arvoiselle Suomelle, jossa palkkaus perustuu yksinomaan osaamiseen ja koulutukseen, eikä siihen onko ala nais- tai miesvaltainen. Tämä on arvovalinta, jonka me voimme tehdä ja joka meidän pitää tehdä.

Jani Toivola