“Tätä asiaa ei pidä sukupuolittaa. Henkilövalinnat pitää tehdä yksinomaan pätevyyden perusteella.”

Tämä argumentti tulee vastaan poikkeuksetta, kun aletaan keskustella naisten vähäisestä määrästä yritysten johtopaikoilla. Nopeasti ajateltuna argumentti on hyvä – nimenomaan pätevyyden perusteellahan rekrytointipäätöksiä pitäisi tehdä. Ajattelutavassa on kuitenkin yksi merkittävä ongelma: mitä oikein on pätevyys?

Kun pintaa alkaa raaputtaa, huomaa hyvin nopeasti, että pätevyys ei ole millään tapaa yksiselitteinen tai objektiivinen kriteeri vaan jotakin, joka määritellään varsin vapaasti ja tapauskohtaisesti. Sillä, joka saa määritellä pätevyysvaatimukset, on paljon valtaa.

Rekrytointivinoumat näkyvät tutkimuksissa

Erinäiset tutkimustulokset osoittavat, että henkilövalintoihin liittyy monia tiedostamattomia ajatusvinoumia:

1) Eduskuntavaalien äänestyskäyttäytymisestä tehtyjen tutkimusten mukaan suuri enemmistö miehistä äänestää miehiä. Samojen tutkimusten mukaan miehet eivät kuitenkaan myönnä, että sukupuolella olisi merkitystä ehdokasvalinnassa. Tämä viittaa siihen, että monet miehet eivät tunnista taipumustaan suosia omaa sukupuoltaan.

2) Rekrytoijilla on taipumus suosia valinnoissa itsensä kaltaisia ihmisiä – he ikään kuin rekrytoivat kavereita itselleen.

3) Rekrytoijat valitsevat mieluummin miehen, joka osoittaa potentiaalia, kuin naisen, jolla on kokemusta ja näyttöjä.

4) Vahva itseluottamus tulkitaan rekrytointitilanteissa usein osoitukseksi osaamisesta ja pätevyydestä, etenkin mieshakijoiden kohdalla.

5) Miehille maksetaan johtotehtävistä enemmän palkkaa, ja tämä ei selity täysin millään objektiivisilla kriteereillä, vaan tutkijoiden mukaan ainakin osasyynä on puhdas syrjintä.

On siis vahvaa näyttöä siitä, että jos diversiteettiä ei tietoisesti oteta tavoitteeksi ja aktiivisesti pyritä muotoilemaan valintakriteerejä tämän tavoitteen mukaisiksi, valituksi tulee todennäköisimmin mies – pätevyydestä riippumatta.

Tarkkana kriteeristön kanssa!

Yksi olennainen monimuotoisuutta lisäävä asia onkin se, että kaikissa henkilövalinnoissa oikeasti laaditaan kriteeristö, laadintaan osallistuu muitakin kuin valittavan henkilön esihenkilö ja kriteerejä oikeasti noudatetaan.

Pelkkä kriteeristön olemassaolokaan ei kuitenkaan vielä riitä, vaan kriteerien sisältöä on tärkeää miettiä laaja-alaisesti. Pörssiyhtiöt, joiden hallituksissa ei ole naisia, perustelevat tilannetta usein sillä, että toimiala on niin miehinen, että päteviä naisia, joilla on riittävää liiketoimintakokemusta, on hankala löytää.

Kuitenkin, kun tarkastelee suurten pörssiyhtiöiden hallituksia ja ylintä johtoa, huomaa nopeasti, ettei toimialan substanssiosaaminen ole mikään edellytys hallitustyöskentelylle tai toimitusjohtajuudelle. Nosturiyhtiöstä voi siirtyä energiayhtiöön, metallialan yhtiöstä teleoperaattorille ja mobiiliteknologiayhtiöstä öljy-yhtiöön.

Itse asiassa voidaan hyvällä syyllä todeta, että kapeiden toimiala- ja koulutuskriteerien asettaminen tehtäviin, joissa pitäisi ennen kaikkea kyetä ennakoimaan markkinatrendejä, arvioimaan strategiaa ja kasvattamaan omistaja-arvoa pitkällä tähtäimellä, on suorastaan vahingollista. Hallituksen tai ylimmän johdon tehtävä ei ole mikromanageerata tuotekehitystä.

Hallituksen pätevyys muodostuu kokonaisuudesta

Muilla toimialoilla työskennelleet ihmiset tuovat parhaimmillaan yhtiön johtamiseen erilaista näkemystä ja uusia ideoita sekä kyseenalaistavat totuttuja toimintatapoja. Nopeasti muuttuvilla markkinoilla tämä on erittäin tärkeää.

Tutkimusnäyttö osoittaa, että henkilöstön monimuotoisuus parantaa yrityksen tulosta. Pätevyyskriteerejä laadittaessa tulisikin ottaa monimuotoisuus – niin sukupuolten kuin esimerkiksi koulutustaustan, työkokemuksen ja kulttuuritaustan suhteen – yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi.

Johtoryhmän tai hallituksen pätevyyttä pitäisi tarkastella kokonaisuutena. Silloin useammassa yrityksessä herättäisiin tajuamaan, että monipuolisesti osaava ja taustoiltaan moninainen ryhmä on pätevämpi kuin kokoelma samanikäisiä, samaa sukupuolta olevia, saman tutkinnon suorittaneita tyyppejä.

Kaisa Hernberg

Kirjoittaja on Vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja, helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, yrittäjä ja hallitusammattilainen.