Tiina Vainio: Ystävyydestä ja taloudesta

Sivistyksen, valon ja toivon ystävät kokoontuivat 8. helmikuuta HaViNan eli Hämeen Vihreiden Naisten talouden toisintekijöitten klubiin. Keskustelu oli vilkasta. Illan alkajaisiksi pohdimme sitä, kuinka talouden politiikasta on vaikea puhua päätymättä kiertämään samaa rataa. Miksi on niin kovin hankala päästä tuosta haamun tavoin keskustelua vahtivasta ”hinnasta” mihinkään? Siinä missä rahan voi käsitteellistää seinästä otettavaksi, asialla on toinenkin puoli.

Puoluerajat ylittävälle talouteen puuttuvalle iltamaperinteelle lienee tarvetta siellä, missä kuntapolitiikka kenen tahansa tarkkailijan muistissa typistyy tempoilevaan, lyhytjänteiseen ja näköalattomaan. Budjettipuheeseen on helppo tarttua, onhan kyse vain numeroista. Talousarviot voi aina laatia kopioimalla viime vuotisen kattauksen sellaisenaan tuleviin tarpeisiin. Mutta mihin unohtuu kuntalaisten hyvinvointi, kaiken tämän maksajien toiveet?

Rahaan rajautuva talousymmärrys ei taloustieteen näkökulmasta ole taloutta nähnytkään. Eli otammeko tuta talouden tosiolevasta ja poltamme aikaamme kiistelemällä siitä, mitä talous on? Vai olisiko jossain jollain tavalla toinen reitti suunnassa talous? Professori Dipesh Chakrabarty Chicagon yliopistosta, oheisteksteinä käyttämissämme artikkeleissa, kyseenalaistaa sen tavan, jolla periytyvät pääomaan typistyvät talouskäsitykset esittävät ajan ja tilan: oletuksensa mukaan pistemäisinä nyt-hetkinä ilman taustaa, eilistä, huomista tai tilallista kosketuspintaa. Hän kirjoittaa ilmastonmuutoksen ja pääoman yhteisestä historiasta ynnä päätyy toteamaan ilmastonmuutoksen politiikan ylittävän pääoman politiikan. Taustana artikkelinsa samannimiselle otsikolle Chakrabarty riepottelee sekä taloustieteen tapaa tehdä omaa tutkimustaan että tunnetuinta talouden kritiikkiä sitten 1800-luvun: marxilaista luottamusta sulkea kaikki, mikä on, paremman kapitalismin odotukseen. Kuten olemme huomanneet, marxilaisen kritiikin teoreettiset ja käytännölliset sovellukset ovat palvelleet lähinnä kivettyneen kapitalismiuskon nousemista kamppailemaan johtoasemasta muitten uskontojen joukossa.

Kiertotalous; jakamistalous; metsätalous; kotitalous; maatalous; vaihtotalous; markkinatalous. Talous on aina ollut monta, mutta 1800-luvun lopulla syntynyt ajatus abstraktoida ”talous” irti maailmasta synnytti oman itsestäänselvyyksiensä jatkumon. Abstraktiosta sukeutui oma riittinsä, jolle päättymätön regressio on rajana. Jumalan kuoltua talouden abstrakti oletusröykkiö kiitää omalla kiertoradallaan maata ja maailmaa, mikä globaalin talouskritiikin, materialistisen pääomateleologian, kontekstissa vain vahvistaa luottamusta vaihdon symboliin oman ylittämättömyytensä vakuutena. Talouden irtautuminen omaan käsitteellistettyyn piiriinsä on tapahtunut historian vaiheessa, jossa teollistuvan maailman nousulle ei osattu nähdä äärtä ei rajaa. Tällä hetkellä tuolla raiteella vastaan kävelevät robotit, tekoäly ja kaiken välineellisyyden ylivalta hänelle, joka ei paremmasta tiedä.

Ystävyyden päivänä on juuri oikea hetki koskettaa toista viestillä, hymyllä, kuvalla, joka irtoaa sinikäyrästä, lähestyy toista ilman derivaattaa, ottaa luvan kanssa syliin ja voimaantuu. Identiteettipolitiikkaan tottuneissa piireissä on virkistävää availla uusia ovia myös haamujen hallitsemaan talouteen. Radalleen ammuttu abstraktio voidaan kyseenalaistaa yhdessä ystävien kanssa.

Tiina Vainio

Kirjoittaja on Vihreiden Naisten hallituksen jäsen, KTT ja talouden perustutkija.

Nora Lindström: Jos nainen olisi käynyt kuussa

Pienenä minulla oli kaksi tavoitetta elämässäni: olla ensimmäinen nainen kuussa ja voittaa kultamitali olympiakisoissa. Nuorta minua ei voi syyttää kunnianhimon puutteesta. Pikakelaus noin kolme vuosikymmentä eteenpäin, enkä ole saavuttanut kumpaakaan. Olympiakulta tuntuu nyt saavuttamattomalta, mutta ensimmäinen tavoitteeni on vielä teknisesti mahdollinen: yksikään nainen ei ole vieläkään käynyt kuussa. Itse asiassa vajaat 90 prosenttia kaikista avaruudessa käyneistä ovat olleet miehiä.

Viimeisimpien Pisa-tulosten perusteella suomalaiset tytöt pärjäävät luonnontieteissä poikia paremmin, he ovat jopa toiseksi parhaita maailmassa. Tulosten julkistuksen jälkeen Helsingin Uutiset otsikoi: “Tytöt jyräävät pojat nyt miehiselläkin alalla”. Kuitenkin samaiset Pisa-tulokset osoittavat, että suomalaiset tytöt eivät ole kiinnostuneita hakeutumaan miehisiksi mielletyille tekniikan ja luonnontieteiden aloille: vain runsas  viidennes Suomen teknologiayritysten työntekijöistä on naisia. Tämä on ongelma.

Osallistuin lokakuussa Women in Tech -tapahtumaan, jonka tavoitteena on edistää naisten osallistumista teknologiaan. Vaikka tapahtuma itsessään on tärkeä, minua jäi harmittamaan eräiden osallistujien vihjailu, jonka mukaan naiset ovat parempia kuin miehet ja naisten osuutta teknologiassa tulisi sen vuoksi lisätä. Mielestäni argumentointi ontuu: naiset eivät ole miehiä parempia sen enempää kuin miehetkään naisia parempia. Kyse ei ole ”paremmuudesta”. Kyse on siitä, että sukupuoli ei määritä osaamista ja erilaiset näkökulmat tuovat rikkautta.

”So what?” kysyi teinipoika minulta pari viikkoa sitten, kun vedin työpajaa aiheesta koulussa. Mitä väliä sillä on, ettei teknisillä aloilla ole yhtä paljon naisia kuin miehiä? Vastauksia on monia. Yksi liittyy tyttöjen – eli tulevien naisten – uramahdollisuuksiin teknillisellä alalla. Tutkimusten mukaan luutuneet sukupuolistereotypiat vaikuttavat edelleen kielteisesti tyttöjen luottamukseen omaan osaamiseensa esimerkiksi fysiikassa, kemiassa ja tietojenkäsittelyssä. Ennakkoluulot tyttöjen ja naisten osaamisesta teknillisillä aloilla vaikuttavat myös heidän urakehitykseen; esimerkiksi IT-alalla naiset ovat tyypillisesti alemmissa hallinto- ja toimistotehtävissä.

Sukupuolten epätasapaino heijastuu myös siihen, miten näemme ja koemme maailman, sekä mitä maailmasta tiedämme. Vuonna 2011 tehdyn kyselyn mukaan noin 90 prosenttia englanninkielisen Wikipedian toimittajista on miehiä. Wikipediassa on myös enemmän ja pitempiä artikkeleita miehistä ja tietokannassa olevissa naisten ja miesten elämänkerroissa on eroja: naisista kertovissa elämänkerroissa suuri osa sisällöstä liittyy kyseisen naisen perheeseen, sukupuoleen ja suhteisiin. Miehistä kertovissa elämäkerroissa myönteiset ilmaukset toistuvat useammin, kun taas kielteiset ilmaisut ovat tavallisempia naisista kertovissa elämänkerroissa. Koska Wikipedialla on yli 32 miljoonaa käyttäjää, sillä mitä siellä kerrotaan tai ei kerrota, on väliä.

Haluan uskoa, että vajaan vuoden ikäinen tyttäreni voi kasvaa juuri sellaiseksi, kuin hän itse haluaa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että jo esikouluiässä hän on todennäköisesti omaksunut monta haitallista sukupuolistereotypiaa, mukaan lukien sen, että astronautit ovat miehiä. Meidän on tietoisesti purettava näitä stereotypioita, ja työskenneltävä sen eteen, että tytöt ja naiset pääsevät tasavertaisesti sekä käyttämään että kehittämään teknologiaa ja digitaalisia ratkaisuja sekä nyt, että tulevaisuudessa.

 

Nora Lindström

Kirjoittaja on Plan Internationalin digitaalisen kehityksen koordinaattori, Finlands Svenska Gröna (Grifi) yhdistyksen puheenjohtaja, ja Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston varsinainen jäsen.  

 

Vihreiden Emma Kari: Hallitukselta jälleen märkä rätti vasten naisten kasvoja

Vihreiden naisten puheenjohtaja, kansanedustaja Emma Kari on pettynyt keskustan kaadettua perhevapaauudistuksen. Uudistuksen odotettiin korjaavan hallituksen synkkää tasa-arvopolitiikkaa. Kari vaatii hallitusta viemään uudistusta eteenpäin.

”Naisten asema työelämässä ei vahvistu eikä isien tasavertainen vanhemmuus toteudu ilman perhevapaiden uudistamista. Tämän hallituksen aikana tasa-arvo ottaa askeleita taaksepäin. Lasten tasa-arvoinen päivähoito-oikeus lopetettiin ja Suomen kilpailukykyä hoidettiin kuntoon julkisen sektorin pienipalkkaisten naisten lomarahoja leikkaamalla. Ja nyt pääministeripuolue kaatoi hallituksen ainoan tasa-arvoa edistävä hankkeen”, Kari sanoo.

Perhevapaauudistus ei ollut alunperin Sipilän hallituksen ohjelmassa, mutta uudistuksen käynnistämiseen suostuttiin lopulta syksyllä kritiikin kasvaessa. Karin mukaan kokoomuksen on nyt oltava valmis antamaan varhaiskasvatukseen rahaa ja keskustan on oltava valmis tasa-arvon edistämiseen.

”Syyksi uudistuksen kaatamiselle keskusta antaa sen, että hallitus antoi itse itselleen liian tiukat ehdot. Tämä on järjetöntä! Jäykän perhevapaajärjestelmän ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään. Perhevapaajärjestelmän uudistuksen tavoitteeksi tulee ottaa hoitovastuun tasaisempi jakautuminen vanhempien kesken niin, että naisten asema työelämässä paranee ja miesten rooli kotona vahvistuu. Tähän päästäisiin mm. lisäämällä isälle korvamerkittyjä vapaita”, Kari vaatii.

Vihreät ovat esittäneet perhevapaissa mallia, jossa ansiosidonnaisista vanhempainvapaista isälle korvamerkitään 5 kuukautta, äidille 5 kuukautta ja lisäksi 5 kuukautta vanhemmat saavat jakaa haluamallaan tavalla.

”Vihreiden perhevapaamalli olisi askel kohti 6+6+6-mallia. Tämä lisäisi tasa-arvoa perhe- ja lapsiystävällisellä tavalla, mutta ei kasvattaisi kustannuksia kohtuuttomasti. Perhevapaisiin lisättäisiin joustoa ja valinnanvapautta. Lisäksi siirryttäisiin kohti maksutonta varhaiskasvatusta. Oppimistulosten heikentyminen ja lasten eriarvoistuminen vaativat toimia. Meidän on madallettava vanhempien kynnystä tuoda lapsi varhaiskasvatukseen, jotta oppimiserojen kasvu saadaan pysäytettyä”, Kari sanoo.

Lisätiedot:

Emma Kari

044 300 6801

Vihreät Naiset vaatii lomarahaleikkausten kompensointia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vihreät Naiset ry vaatii hallitukselta konkreettista ratkaisua sukupuolten välisiin palkkaeroihin juhlapuheiden sijaan. Kunnille on palautettava valtionosuuksia niin, että ne voivat korvata työntekijöilleen kiky-sopimuksen lomarahaleikkaukset.

Matalapalkkaisten naisvaltaisten alojen epäkohtiin on puututtava. Kilpailukykysopimuksesta neuvottelivat ja sopivat miehet. Sopimuksessa päätettiin leikata julkisen sektorin lomarahoja. Oli täysin epäoikeudenmukaista kohdentaa leikkaukset ennen kaikkea naisvaltaisille aloille, ja tilanne on korjattava, vaatii Emma Kari, Vihreiden Naisten puheenjohtaja.

Suomessa on vallalla myytti tasa-arvon toteutumisesta. Tasa-arvon kehityksestä puhutaan paljon, mutta todellisuudessa talouskasvu on valittu yhteiskunnan ensisijaiseksi arvoksi. Nykyhallitus suosii konservatiivista talouskuripolitiikkaa, mikä on ristiriidassa sukupuolten tasa-arvon edistämisen kanssa. Tuloksena on tasa-arvon väistyminen politiikan agendalta.

Hoitoalan työntekijät työskentelevät epäinhimillisinä kellonaikoina arkena ja pyhänä. Säästöjen nimissä julkista terveydenhuoltoa pyöritetään vähäisillä resursseilla. Jatkuva  alimitoitus ja ylipitkät työputket vaarantavat henkilöstön hyvinvoinnin ja jaksamisen. Kansainvälisessä vertailuissa Suomen hoitajilla on matalat palkat. On väärin, että rajut leikkaukset kohdistettiin tälle pienipalkkaiselle naisvaltaiselle alalle, Kari kritisoi.

Epäkohdat henkilöstömitoituksissa vaarantavat potilasturvallisuuden. Nykyisillä resursseilla on haastavaa turvata eettisten periaatteiden toteutuminen ja potilaan oikeus laadukkaaseen hoitoon. Rajut säästötoimet heijastuvat myös pienipalkkaisten työntekijöiden arjessa selviytymiseen.

Epäoikeudenmukaista on se, että naisvaltaisen matalapalkka-alan työntekijät kantavat kohtuuttoman suuren vastuun maamme talouden nostamisesta. Hoitoalalla vallitseviin epäkohtiin puuttuminen on koko yhteiskunnan etu. Nyt tarvitaan rohkeutta ja ennen kaikkea selkärankaa päättäjiltä, Kari vaatii.

 

Lisätietoja:

Vihreiden Naisten puheenjohtaja

Kansanedustaja Emma Kari

09 432 3061

Emma Kari: Suostumuksen puute saatava rikoslakiin!

Kannanotto 20.12.2017

Kansanedustaja Emma Kari: Suostumuksen puute saatava rikoslakiin!

– Seksuaalirikosten määritelmä Suomen rikoslaissa tulee muuttaa niin, että suostumuksen puute nostetaan raiskauksen määritelmän ytimeen, vaatii kansanedustaja ja Vihreiden Naisten uusi puheenjohtaja Emma Kari. Kari toimii yhdistyksen puheenjohtajana ensi vuoden alusta.

– Tällä hetkellä raiskausrikoksen pääasiallisena tunnusmerkkinä on joko väkivalta tai sen uhka. Tämä väkivaltaan perustuva tulkinta ei tunnusta jokaisen perustuslaillista oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ja ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteen, huomauttaa Kari.

Suomen jo ratifioima naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen Istanbulin sopimus edellyttää seksuaalirikoslainsäädännön muuttamista. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, YK:n kidutuksen vastainen komitea ja YK:n naisten syrjinnän vastainen komitea ovat tunnistaneet tarpeen raiskauksen määritelmän muuttamiseen siten, että suostumuksen puute otetaan huomioon

– Keskustelu #metoo-kampanjasta ja seksuaalisesta häirinnästä ei saa jäädä vain puheeksi. Tarvitaan myös konkreettisia toimia, ja rikoslain muuttaminen olisi sellainen. Nyt on aika tehdä tämä muutos, vaatii Kari.

Suostumuksen puutteeseen perustuva malli on käytössä esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Saksassa. Myös Ruotsin hallitus on esittänyt suostumukseen perustuvaa raiskauslakia.

Lisätietoja:

Emma Kari

044 300 6801

Eva Tawasoli: Muutosta, ei väkivaltaa!

Väkivalta on kaikissa muodossaan tuomittavaa ja rikollista toimintaa. Naisiin kohdistuva väkivalta on tällä hetkellä yhteiskuntamme laajin ihmisoikeusloukkaus. Riski joutua surmatuksi väkivaltaisessa parisuhteessa on erityisen suuri erotilanteissa. Tilastojen mukaan parisuhdevainoajat ovat yleisin vainoajaryhmä. Tässä ryhmässä entisten puolisoiden väkivaltaisuus korostuu. Kuluneen 15 vuoden aikana joka kolmas lähisuhdeväkivallan surma on tapahtunut suhteen päättymisvaiheessa. Lähisuhdeväkivalta koskettaa kuitenkin koko perhettä – ei vain stereotyyppisesti väkivallan uhriksi joutuvaa naista. Väkivallan teon uhri on haavoittuvassa asemassa ja vahinko on äärimmillään, kun väkivaltatilanteissa on mukana lapset. Vainon ja väkivallan tilanteissa lapsi voi joutua vanhempien väliseen konfliktitilanteiseen. Seurauksena voi olla ikuiset arvet tulevaisuuteen.

Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimukseen. Istanbulin sopimuksen artikla 31:n mukaan huoltajuuspäätöksissä on toimittava niin, ettei huoltajuus- tai tapaamisoikeussopimus vaaranna väkivallan uhriksi joutuneen naisen, naisen perheen tai yhteisten lasten turvallisuutta. Yhteiskuntamme tehtävä on ottaa kantaa vaikeisiin asioihin ja kipukohtiin. Jokainen ihminen on oikeutettu turvallisuuteen ja turvalliseen elämään. Herää kysymys ja huoli; onko turvallisuus taattu kaikille – erityisesti lapsille?

Ongelmallista on se, että eron jälkeisen vainon ja väkivallan tilanteissa lapsen oikeutta ei aina voida suojata. Mm. lastenvalvojien työkäytännöissä on edelleen paljon haasteita väkivallan ja vainon tunnistamisessa. Esimerkiksi eron jälkeinen väkivalta ja vaino jäävät hyvin usein tunnistamatta: vanhemman väkivaltaista käytöstä ei huomioida ja tilanteet erheellisesti tulkitaan pitkittyneeksi huoltajuusriidaksi. Lapsen osallisuutta ei tueta riittävästi huoltajuuspäätöksiin liittyvissä prosesseissa. Erotilanteissa usein lasta ei kuulla ja sekä lapsen että vanhemman pelko väkivaltaa käyttävää vanhempaa kohtaan saattaa viranomaisilta jäädä näkemättä. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, mutta kun väkivalta ja vaino ovat kuvioissa mukana on erittäin vahingollista ylläpitää lapsen tapaamista väkivaltaiseen vanhempaan. Lopputulos on se, että lapsi joutuu turvattomiin tilanteisiin vastoin omaa tahtoaan. Vanhemman väkivaltainen käytös aiheuttaa lapselle voimakasta pelkoa, ristiriitaisia tunteita ja heidän arkeaan varjostavaa turvattomuutta. Lapset saattavat myös elää tappavan uhan alla. Käytännön työssä lapsen aidon mielipiteen arviointi jää viranomaisilta toteuttamatta.

Lisäksi haasteita on esimerkiksi lastenvalvojien ja lastensuojelutyön välisessä viestinnässä. On äärimmäisen tärkeää, että yhteistyö eri viranomaistahojen välillä toimii saumattomasti. Näin voidaan helpottaa väkivallan riskin sekä väkivallan olemassaolon tunnistamista, ja päätöksen teossa huomioida lapsen sekä väkivallan uhriksi joutuneen vanhemman etu ja turvallisuus. Haasteena on myös se, että lähisuhdeväkivaltaa kokenut osapuoli voi joutua pakotetuksi sovitteluun. Sovittelun käyttöä lähisuhdeväkivaltarikoksissa ei tule hyväksyä. Tapaamissopimuksia ei tule pitää itsestäänselvyytenä vaan ennen sopimusta tulee huomioida osapuolten sekä lasten kokonaistilanne esimerkiksi tekemällä riskien arviointi. On olennaista vahvistaa etenkin lastenvalvojien osaamista väkivallan ja vainon tunnistamisessa koulutukseen resursoimalla sekä vahvistamalla lastenvalvojien sekä lastensuojelutyön yhteistyötä. Pelkästään sitoutuminen Istanbulin sopimukseen ei ole riittävää vaan tarvitaan inhimillisiin lähtökohtiin perustavia toimintoja. Vainoon ja väkivaltaan liittyvä mielivaltaisuus ja kohtuuttomuus on tultava näkyvämmäksi ja yhteiskunnalliseen tietoisuuteen. Edellytän päättäjiltämme rakentavia ja kestäviä toimenpiteitä, jotta Istanbulin sopimuksen vaatimukset täyttyvät. Lasten huolto- ja tapaamisoikeuteen koskeva lainsäädäntö on sovellettava Istanbulin sopimuksen edellytysten mukaisesti.

Eva Tawasoli

Kirjoittaja on terveydenhoitaja, varavaltuutettu sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Vantaalta. Tawasoli aloittaa Vihreiden Naisten hallituksessa tammikuussa 2018.