Marianne Niemelä & Annika Ojala: Ihmisoikeudet turvattava Puolassa!

Eri puolilla Eurooppaa eletään kasvavassa määrin ihmisoiksien kannalta vaikeaa aikaa, jossain selkeämmin kuin muualla, kuten Puolassa. Homofobia ja naisviha ovat Puolassa luikerrelleet päätöksenteon ytimeen, kiristäen otettaan naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ympärillä entisestään. Marianne Niemelä ja Annika Ojala osallistuivat Euroopan Vihreiden Gender- ja LGBTI-verkostojen yhteistapaamiseen Varsovassa 1.-3. kesäkuuta.

Vuodesta 1993 Puolassa on ollut voimassa ns. ”kompromissilaki”, joka sallii naisille mahdollisuuden lailliseen aborttiin vain kolmessa tapauksessa: mikäli äidin henki on uhattuna, mikäli sikiö on todella pahasti vaurioitunut tai mikäli raskaus on raiskauksen tai insestin seuraus. Käytännössä raskauden keskeytys tehdään mahdottomaksi joko sairaaloissa kieltäytymällä palvelujen tarjoamisesta tai lykkäämällä päätöstä yli 12 viikkoon, jossa laillinen takaraja kulkee. Jälkiehkäisyä ei saa apteekeista ilman reseptiä, jonka saamiseen voi mennä viikkoja. Puolassa asuu 10 miljoonaa lisääntymisiässä olevaa naista, joihin syrjivät lait vaikuttavat suorasti.

Naiset hakeutuvat mahdollisuuksien mukaan ulkomaille tai hakevat apua laittomilta palvelujen tarjoajilta. Vähävaraisilla ja maaseudulla asuvilla naisilla mahdollisuudet saada palveluja ovat kaikista huonoimmat. Lisääntymisterveys on siis ostettavissa, mutta vain pienelle osalle kansasta. Naisten oikeuksia edistävien kansalaisjärjestöjen toiminta on ajettu ahtaalle traditionaalista perhekäsitystä ylläpitävän hallituksen ja katolilaisen kirkon toimesta.

Naisten tietoisuus oikeuksistaan ja lainsäädännöstä on tapaamamme Puolan ihmisoikeuskomissaarin mukaan heikkoa. Lokakuussa 2016 järjestetty massiivinen mielenilmaus Black Monday toi kuitenkin lisää rohkeutta naisasialiikkeelle, tuoden puolalaisten naisten raastavan ihmisoikeustilanteen maailman tietoisuuteen.

Puola on edelleen yksi Euroopan homo- ja transfobisimmista paikoista. Tämä tarkoittaa huonoa myös naisten oikeuksille, sillä yleensä naisten- ja hlbtqi-oikeuksien polkeminen kulkee käsikädessä. Tästä kuulimme myös Heidi Hautalalta, joka osallistui kokoukseen videon välityksellä, kertoen teettämästään selvityksestä, joka koski aborttikieltoa ajavia lobbareita EU:ssa (Study for policy makers on opposition to sexual and reproductive health and rights in Europe, joulukuu 2016). Vaikka raportti koski pääosin aborttia, siitä käy hyvin ilmi, miten oikeistokonservatiivisten järjestöjen agendaan kuuluu tiiviisti niin abortin täyskielto, homouden tuomitseminen ja tiukkojen sukupuoliroolien ylläpitäminen.

Varsovassa toimii yksi suurimmista ja vaikutusvaltaisemmista täysaborttikieltoa ajavista äärikonservatiivisista järjestöistä, Ordo Iuris. Paikallisten aktiivien mukaan isoin ongelma Puolassa, kuten Hautalan raportin mukaan muuallakin Euroopassa, on kuitenkin ns. Orwellilaisuus, tarkoittaen, että taistelu käydään ensisijaisesti kielestä. Puolassa taistelu koetaan jo pitkälti hävityksi. Tuloksena oikeistokonservatiiviset järjestöt kuten yllä mainuttu Ordo Iuris, kutsuvat itseään ihmisoikeusjärjestöiksi, joiden tavoitteena on vapaus, humaanius ja oikeus. Aborttia käsitellessä ei puhuta abortista, vaan lapsen oikeuksista. Homoja sorretaan puhumalla uskonnon vapaudesta, jne. Tähän yhdistyy valtapuolueen kontrolloima media ja aggressiiviset propagandakampanjat katukuvassa ja sosiaalisessa mediassa. Haaste aktivisteilla on yrittää saada äänensä kuuluviin ja tuoda esiin toista näkökantaa.

Konservatiivista liikettä vastaan on taisteltava eri keinoin. Tiedotuksen ja positiivisen informaationvälityksen rooli on merkittävä. Gender- ja LGBTI-verkostojen yhteistoiminnalla on kasvava merkitys tulevaisuudessakin. Meitä on vastassa sama voima, ja vain toimimalla yhdessä voimme kaikki olla vapaita.

Yhdeksi tavoitteekseen European Queer Greens -verkosto on ottanut Pride-tapahtumien tukemisen maissa, joissa hlbtqi-oikeudet ovat yleisesti ottaen huonolla tasolla. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Varsova, vaikka Varsova Pride (Parada Rownosci) on Puolan asteikoilla vapaamielinen ja vakiintunut. Kulkueessa oli tänä vuonna yleisöennätys, järjestäjien arvion mukaan jopa 50,000 osallistujaa (poliisin arvio 13,000) 1,7 miljoonan ihmisen Varsovassa.

Hyvinvoivassa yhteiskunnassa kaikki voivat elää ilman pelkoa. Hyvinvoivat ihmiset huolehtivat sosiaalisten ongelmien lisäksi myös ympäristöstään. Äärioikeiston ja konservatiivisten voimien luodessa pelon ilmapiiriä on vähemmistöjen oikeuksien puolustajien tehtävä entistä enemmän yhteistyötä. Tarvitsemme toisiamme, ja äänemme on vahvempi yhdessä. EU-vaalien lähestyessä verkostot ottavat katseen kohti parempaa tulevaisuutta, yhdessä.

Marianne Niemelä
Helsingin Vihreät

Annika Ojala
Vihreät Naiset

 

Kansanedustaja Touko Aalto valittiin Vihreiden puheenjohtajaksi

TIEDOTE 17.6.2017

Vihreiden puoluekokous valitsi Touko Aallon puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi. Aalto on feministi, kansanedustaja ja menestynyt kaupunginvaltuutettu Jyväskylästä. Vihreät Naiset onnittelee vastavalittua puheenjohtajaa ja odottaa innolla yhteistyötä tulevien vuosien aikana.

”On tärkeää tunnistaa myös omat etuoikeudet ja siitä kumpuava valta-asema ja miten se vaikuttaa muiden mahdollisuuksiin tuoda itseään ja ajatuksiaan osaksi yhteistä keskustelua. Itse olen esimerkiksi valkoihoinen kantasuomalainen isokokoinen heteromies, joka antaa jo itsessään minulle erilaisen mahdollisuuden tehdä työtäni ja saada ääneni kuulluksi. Jo sen takia korostan kaikessa politiikassa kaikkien ihmisten osallisuutta ja jokaisen ihmisen mielipiteen tärkeyttä ja merkitystä. Ei voi olla niin, että vain kovaäänisin ja röyhkein saa äänensä kuuluviin ja muiden tehtävänä on seurata asioiden kulkua vierestä. Minun tehtäväni on taistella sen puolesta, että jokainen ihminen tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Sellainen feministi minä olen” , kirjoitti Aalto tasa-arvohaasteessamme toukokuussa.

Jäsenäänestyksessä äänesti 66% jäsenistä. Ääniä annettiin yhteensä 5 778 kappaletta. Tulos laskettiin ja julkistettiin Vihreän Liiton 37. puoluekokouksessa Tampereella 17.6.2017.

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Katja Mannerström
044 5374 551
katja.mannerstrom@vihreat.fi

Pääsihteeri Sirpa Hertell
050 5666 818
sirpa.hertell@vihreat.fi

Katja Mannerström: Korjataan historiallisen epätasa-arvoinen hallitus

Vihreiden Naisten puheenjohtaja Katja Mannerström muistuttaa hallitusneuvotteluita käyviä puolueita tasa-arvosta ja ihmisoikeusperustaisesta politiikasta. Nyt keskustan ja kokoomuksen on aika lunastaa viime päivien puheensa tasa-arvosta, ihmisoikeuksista ja länsimaisesta ihmiskäsityksestä tekoina, Mannerström vaatii.

– Hallituksen linja on tähän mennessä ollut harvinaisen epäinhimillinen. Nyt hallitustunnustelijoilla on mahdollisuus näyttää arvojohtajuutta ja muuttaa satavuotiaan Suomen suuntaa kohti tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa politiikkaa. Ministerijakauma on saatava tasa-arvoisemmaksi, perhevapaauudistuksen on vihdoin edettävä ja translaki on uudistettava. Äitiyslain uudistus on vietävä loppuun saakka ja naisiin kohdistuvalle väkivallalle on tehtävä loppu, Mannerström vaatii.

Sivistysvaltion mittari on se, kuinka se kohtelee vähemmistöjään ja heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Suomen maahanmuuttopolitiikka on palautettava ihmisoikeusperustaiseksi ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia kunnioittavaksi. Kehitysyhteistyön rahoituksessa on varmistettava kehitys, joka vie kohti YK:ssa asetettua 0,7 %:n tavoitetta vuoteen 2019 mennessä.

Tasa-arvo ja sivistys ovat olleet Suomen itsenäisyyden ajan parhaita vientituotteita ja ylpeyden aiheita. Ei siis tingitä niistä nytkään.

– Ihmiset ovat väsyneitä viimeisen kahden vuoden rankkaan leikkauspolitiikkaan. Vanha hallituspohja ei enää nauti äänestäjien luottamusta, eikä näytä siltä että tästä eduskunnasta saa sellaisen hallituspohjan, joka sitä nauttisi. Sen vuoksi kaikkein parasta Suomelle pitkällä tähtäimellä olisi järjestää uudet vaalit mahdollisimman pian.

Lisätietoja

Katja Mannerström
Vihreät Naiset ry:n puheenjohtaja

044 5374 551
katja.mannerstrom@vihreat.fi

Sirpa Hertell: Vihreillä on mistä valita

Kuva: Vihreä Lanka

Vihreät Naiset ry:n kannanotto naispuheenjohtajaehdokkaiden tukemisesta on nostanut kiivaan keskustelun sosiaalisessa mediassa.  Miehet yli puoluerajojen ovat suivantuneet kevätkokouksemme laatimasta kannanotosta ja tuen osoittamisesta Vihreille naispuheenjohtajaehdokkaille Emma Karille, Krista Mikkoselle ja Maria Ohisalolle.

Naisjärjestöjä tarvitaan, koska sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vielä toteutunut edes tasa-arvon mallimaana pidetyssä Suomessa. Viime päivinä käyty keskustelu näyttää, että tasa-arvon eteen on vielä tehtävää koko maassa, myös Vihreissä. Vihreillä on puolueena onneksi mistä valita, sillä kaikki kuusi puoluejohtajaehdokastamme, sukupuoleen katsomatta, ovat poliittisesti päteviä, sosiaalisesti taitavia ja korkeasti koulutettuja ja feministejä (ks. tasa-arvohaaste).

Jotta päätöksenteossa otetaan huomioon eri sukupuolien, kaikkien ikäryhmien ja eri alueilla asuvien tarpeet, tulee myös päättäjinä olla näiden eri ryhmien edustajia tasapuolisesti. Meidän pitää toimia tasa-arvon esimerkkipuolueena ja edistää omilla päätöksillämme tasa-arvoa koko yhteiskunnassa.  Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin valita yhteiskunnan tulonjaossa ja päätöksenteossa vähemmistöön jääneiden edustaja puolueen johtoon, siksi nyt on naisen vuoro.

Jotkut väittävät, että meille Vihreille Naisille pätevyydellä ei olisi mitään väliä, ainoastaan sukupuolella. Emme ole ehdottamassa epäpätevää naista puoluejohtajaksi, koska sellaista ei ole ehdokkaana. Olemme kannattamassa Ville Niinistön puheenjohtajakauden jälkeen naista puheenjohtajaksi. Tasa-arvolain mukaan yhtä pätevistä hakijoista on valittava se, joka edustaa vähemmistössä olevaa sukupuolta. Siksi nyt on naisen vuoro.

Tehtävämme poliittisena naisjärjestönä on rohkaista naisia toimimaan feministisen ja vihreän maailman puolesta. Kannanotollamme annamme tukemme kaikille kolmelle naisehdokkaalle. Niin kauan, kun tasa-arvo ei toteudu itsestään, orgaanisesti ja ketään syrjimättä, tarvitaan yhteisiä ponnistuksia tasa-arvon eteen.

Äänestetään siis yhdessä naisehdokkaamme puolueen johtoon!

Sirpa Hertell

Kirjoittaja on Vihreiden Naisten pääsihteeri

Petra Laiti: Minä en ole aktivisti

Suomi on tänä vuonna astunut Arktisen Neuvoston puheenjohtajan paikalle. Katseet kohdistuvat nyt niihin aloitteisiin, joita Suomen valtio voi ja haluaa tuoda neuvoston käsiteltäväksi. Tapetilla on jo ollut arktisen alueen taloudellinen kehitys, kauppareittien mahdollinen avaaminen sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset arktisella alueella. Koska lähes kaikki kehitysideat koskevat jollain tavalla alkuperäiskansojen asuttamia maa- ja vesialueita, ovat saamelaisten oikeudet Suomessa nyt entistä relevantimpia.

Suomi on maa, jossa alkuperäiskansa on epätasa-arvoisessa asemassa valtaväestöön nähden. Tämän tosiasian toteaminen on hämmästyttävän vaikeaa valtion edustajille puolueesta riippumatta. Suomi on maailmalla esiintynyt ihmisoikeuksien puolustajana, mutta niiden puheiden vaikutuksia ei ole saamelaisten keskuudessa nähty. Saamelaisten kansallisia traumoja ei olla käsitelty valtiollisella tasolla, vaikka Suomessa elää yhä runsaasti ihmisiä, jotka ovat kokeneet valtion pakkoassimilointiin tähtäävät asuntolakoulut. Saamelaisten perinteisen maankäytön rajoittaminen esimerkiksi metsähallituslain ja Tenon sopimuksen muodossa on saanut yhä huolestuttavampia muotoja, vaikka kyseiset toimenpiteet ovat suoraan ristiriidassa YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen kanssa. Suomessa on jopa yhä vaikeuksia käsittää, että saamelaiset eivät ole osa Suomen kansaa.

Alkuperäiskansojen oikeuksista on liki mahdotonta keskustella syvällisellä tasolla, kun valtaväestöltä usein puuttuvat keskusteluun tarvittavat perustiedot. Samaan aikaan saamelaisilta yksilöiltä vaaditaan kohtuuttoman paljon asiantuntemusta vaikkapa YK:n artikloista tai perinteisten elinkeinojen vaikutuksista, jotta argumentointi otettaisiin edes joskus tosissaan. Erityisesti saamelaisille nuorille esitetään usein kysymys: “oletko sinä nyt sitten aito, jos et tiedä näistä asioista?”. Tämä kaksinaismoraali on hyvin haitallista paitsi saamelaisille, myös kansojemme välisille suhteille. Dialogia ei synny, jos yhdeltä osapuolelta ei voida vaatia mitään, mutta toiselta vaaditaan liikaa. Niin kauan kuin saamelaiset emme itse saa toimia omien asioidemme asiantuntijoina ilman puolueellisiksi leimaamista, ei Suomenkaan voida todeta olevan kovinkaan halukas yhteistyöhön.

Minulta kysytään usein, miten päädyin aktivistiksi ja mikä minua ajaa eteenpäin urallani. Vastaus ei ole aivan yksiselitteinen. Yhtäältä käytän itsekin nimitystä “aktivisti”, sillä se on helpoin tapa kuvata tekemääni työtä. Toisaalta ne asiat, joiden puolesta puhun, ovat monelle yllättävän arkisia. Minä haluaisin saada terveyspalveluita ja koulutusta omalla äidinkielelläni. Minä haluaisin varmistua siitä, että minun mahdollinen jälkikasvuni voi elää puhtaasta luonnosta nauttien valitsemallaan kotiseudulla. Minä haluaisin, ettei minun tarvitsisi terästäytyä kestämään naurua, osoittelua ja herjanheittoa joka kerta, kun puen perinteiset vaatteet ylleni Helsingissä. Nämä asiat, nämä halut tuntea jonkinlaista perusturvallisuutta, eivät tee minusta aktivistia. Aktivismi syntyy siitä, että näiden toiveiden toteutuminen ei ole minun käsissäni, vaan Suomen. Saamelaisiin kohdistuva epätasa-arvo on Suomen valtion rakenteista kiinni ja näihin rakenteisiin ei saamelaisilla ole legitiimiä tapaa vaikuttaa.

Mitä asialle voi tehdä, kysytään myös. Vastaus ei tässäkään kohtaa ole täysin yksiselitteinen. Asiasta avoimesti keskusteleminen on yksi vakiovastauksistani, mutta sen lisäksi olisi äärettömän tärkeää osata myöntää, miten vähän saamelaisista tiedetään Suomen valtaväestön keskuudessa ja miten paljon haittaa siitä tietämättömyydestä syntyy. Usein kuulee myös kysyttävän, miksi asioille pitäisi tehdä jotain. Tähän kysymykseen vastaus on minusta harvinaisen selkeä. Vastaukseni on, että saamelaiset ansaitsevat parempaa kuin mitä meille suostutaan myöntämään. Saamelaiset eivät pyydä mitään enempää, kuin tulla kohdelluiksi tasa-arvoisesti Suomen valtaväestön rinnalla. Sen pyynnön ei luulisi olevan kohtuutonta ja kuitenkin, kuitenkin, sen pyynnön täyttäminen käy vuosi vuodelta yhä vaikeammaksi. On Suomesta itsestään kiinni, millaisena valtiona haluamme tulla muistetuksi, kun Arktisen neuvoston historiikkia kirjoitetaan. Senpä takia minua juuri huolestuttaakin.

Petra Laiti

Kirjoittaja on Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja ja City-Sámit ry:n hallituksen jäsen, joka vaikuttaa myös YK:n Global Indigenous Youth Caucus:ssa.

Lue lisää Petran blogista täältä!

 

Vihreät Naiset ry: Vihreiden johtoon valittava nainen

Vapaa julkaistavaksi 22.5.2017

Vihreiden seuraavan puheenjohtajan tulee olla nainen. Vihreiden Naisten mielestä nykyisen hallituksen politiikka on lisännyt sukupuolten välistä eriarvoisuutta, kurjistanut pienituloisia ja ottanut ihmisoikeuksissa takapakkia. Vihreät Naiset haluaa puolueen toimivan vastavoimana hallituksen epäinhimilliselle politiikalle.

– Odotamme seuraavalta puheenjohtajaltamme feminististä arvomaailmaa ja vahvaa osaamista. Uuden puheenjohtajan on tunnistettava ne yhteiskunnan rakenteet, jotka rajaavat ihmisten mahdollisuuksia sukupuolen perusteella heti syntymästä lähtien. Ne vaikuttavat ihmisten arkipäivään kaikkialla, niin työssä, päivähoidossa, koulutuksessa kuin terveydenhuollossa. Vihreiden seuraavan puheenjohtajan on otettava johtajuus niin Vihreissä kuin feministisessä politiikassakin, sanoo Vihreiden Naisten puheenjohtaja Katja Mannerström.

Vihreät Naiset muistuttaa, että tasa-arvo ei toteudu itsekseen. Nostamalla naisia vallan ytimeen näytämme esimerkkiä kaikille nuorille tytöille siitä, että lasikatot on tehty rikottaviksi.

– Ei ole samantekevää, ketkä politiikkaa tekevät. Kaikkien suurimpien puolueiden puheenjohtajat ovat miehiä ja kaikki painavimmat ministerinsalkut ovat miehillä. Ministereiden sukupuolijakauma oli näin vinoutunut viimeksi 80-luvulla. Tasa-arvoon ei riitä, että johtopaikalle on kerran valittu nainen, perustelee Vihreiden Naisten kevätkokouksen puheenjohtajana toiminut Kirsi Helin.

Vihreille valitaan uusi puheenjohtaja jäsenäänestyksellä kesäkuun puoluekokouksessa.

 

Lisätietoja:

Katja Mannerström
Puheenjohtaja
+358 (0) 44 5374 551
katja.mannerstrom@vihreat.fi