Sukupuolisanasto

 

 

 

 

 

 

 

 

 

A

Apilaperhe: Perhe, jossa lapsi tai lapset ovat eri perheyksikköjen yhteisiä lapsia, esimerkiksi naisparin ja miehen tai miesparin ja naisparin yhdessä muodostama perhe. Apilaperheet voivat olla esimerkiksi kolmen vanhemman kolmiapilaperheitä, neljän vanhemman neliapilaperheitä tai kahden vanhemman perheitä. Apilaperheissä kaikki vanhemmat ovat yleensä lapsen tai lasten sosiaalisia vanhempia, mutta lainsäädännön puutteista johtuen vain kaksi heistä voi olla juridisia vanhempia.

Aseksuaalisuus: Aseksuaali eli aseksuaalinen ihminen kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan. Sana ei määrittele kokijan omaa sukupuolta tai sukupuoli-identiteettiä. Aseksuaalinen ihminen voi tuntea emotionaalista vetovoimaa mihin sukupuoleen tahansa tai ei kehenkään.

 

B

Binäärinen sukupuolikäsitys: Binäärinen eli kaksijakoinen sukupuolikäsitys tarkoittaa ajattelutapaa, jossa sukupuolia katsotaan olevan vain kaksi, naiset ja miehet. Esimerkiksi muunsukupuoliset kokevat sukupuolensa ei-binääriseksi, eli kaksinapaiseen nais–mies-jakoon sopimattomaksi.

Biseksuaalisuus: Bi, biseksuaali eli biseksuaalinen ihminen tuntee seksuaalista ja/tai emotionaalista vetoa sekä omaa että eri sukupuolta olevia kohtaan. Joillekin kumppanin sukupuolella ei ole merkitystä. Termit biseksuaalisuus ja panseksuaalisuus ovat osittain päällekkäisiä.

 

C

Cis: Sanaa cis käytetään kuvaamaan sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen kulttuurissa yleensä liitettyjen odotusten mukaiset. Suurin osa ihmisistä on cissukupuolisia. Cis on vastakohta sanalle trans; sanat ovat alkuaan latinasta, jossa niillä on merkitys ‘tällä puolen’ ja ‘toisella puolen’. Cismies on syntymässä määritelty mieheksi. Cisnainen on syntymässä määritelty naiseksi.

Cisnormi: Cisnormi on yhteiskuntamme ja kulttuurimme ajatusmalli ja kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan kaikki ihmiset kokevat heille syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen ja ilmentävät sitä yksiselitteisesti. Oletuksen mukaan kaikkien tulisi jakautua kahteen sukupuoleen, naiseen ja mieheen. Ajattelutapa voi sisältää oletuksen siitä, että kaikki ihmiset, joita itse kohtaa esimerkiksi omissa arjen ympäristöissään, ovat cissukupuolisia.

 

E

Etuoikeus: Etuoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, etuja tai hyötyjä, joita ihmiset tai ihmisryhmät saavat eri tilanteissa. Etuoikeudet riippuvat usein esimerkiksi kulttuurisista ja historiallisista, tiedostetuista ja tiedostamattomista normeista tai ne voivat olla myös lainsäädännön määrittelemiä. Esimerkiksi avioliitossa syntyvien lasten isyyden vahvistaminen tapahtuu lain mukaan yksinkertaisemmin kuin avoliitossa syntyvien.

 

F

Feminiinisyys: Feminiinisinä tai naisellisina pidetään sellaisia ominaisuuksia, asioita ja taitoja, jotka mielletään sosiaalisten, kulttuuristen ja historiallisten normien mukaan naisille tyypillisiksi. Feminiiniseksi määritellyt ominaisuudet vaihtelevat kulttuurisesti ja historiallisesti ja niistä voi olla keskenään erilaisia käsityksiä. Feminiinisyys tai feminiiniset ominaisuudet eivät suoraan liity naissukupuoleen. Henkilö voi olla feminiininen tai hänellä olla feminiinisiä ominaisuuksia sukupuolesta riippumatta.

Feminismi, feminismit: Feminismillä tarkoitetaan sellaista yhteiskunnallista ajattelutapaa ja analyysia, jossa huomiota kiinnitetään sukupuolten valtasuhteisiin ja niiden vaikutuksiin yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä. Feminismi pyrkii sukupuoleen perustuvien syrjivien tai rajoittavien rakenteiden ja normien purkamiseen. Feminismin määrittelystä on lukuisia eri tulkintoja, mistä syystä feminismeistä puhutaan usein monikossa. Feministisessä analyysissa tarkastellaan usein sukupuolen lisäksi myös muita yhteiskunnallisia valtasuhteita (intersektionaalinen tai inklusiivinen feminismi).

 

G

Gender queer: Gender queeriä käytetään viittaamaan ei-binääriseen sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Sitä käytetään usein kuvaamaan rajojen, normien ja tarkkojen määrittelyjen rikkomista, välttämistä tai kyseenalaistamista – gender queer henkilö voi esimerkiksi olla selkeästi jotain muuta kuin mies tai nainen, mutta ei halua määritellä sukupuoltaan sen tarkemmin.

 

H

Heteronormatiivisuus, hetero-oletus: Hetero-oletus on kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ajattelumalli, jonka johdosta kaikkien ajatellaan olevan heteroita. Miehen oletetaan tuntevan vetovoimaan naisiin ja naisen miehiin. Heteronormatiivisessa ajattelutavassa heteroseksuaalisuus nähdään muita seksuaalisia suuntautumisia normaalimpana, luonnollisempana tai toivotumpana. Sen mukaan ihmiset jakautuvat pääsääntöisesti kahteen toisiaan haluavaan sukupuoleen. Heteronormatiivisuus on läheistä sukua hetero-oletukselle, eli oletukselle siitä, että kaikki ihmiset esimerkiksi omissa arjen tutuissa ympäristöissä ovat heteroita. Vastaavaa ajattelutapaa voi ilmetä sukupuolen osalta, eli oletuksia siitä, että kaikki ihmiset ovat tai heidän tulisi olla cissukupuolisia eli naisia tai miehiä.

Homo-, bi-, ja transfobia tarkoittavat vihaa, pelkoa, inhoa tai vastenmielisyyttä näitä identiteettejä kohtaan. Fobinen käyttäytyminen voi ilmetä mitätöintinä, vähättelynä, poissulkemisena, häirintänä tai syrjintänä. Nämä eivät ole varsinaisia fobioita, vaan ne ovat pikemminkin verrattavissa seksismin ja rasismin kaltaisiin ilmiöihin.

 

I

Intersektionaalisuus: Intersektionaalisuudella tarkoitetaan tarkastelutapaa, jossa sukupuolen lisäksi monien muidenkin tekijöiden katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön identiteettiin ja asemoitumiseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi yhteiskuntaluokka, ikä, etninen tausta, toimintakyky ja seksuaalinen suuntautuminen. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen edellyttää, että eri tekijöiden vaikutusta yksilön identiteettiin ja asemoitumiseen yhteiskunnassa tarkastellaan samanaikaisesti ja risteävästi. Intersektionaalisuus voidaan suomentaa risteävinä eroina tai risteävänä eriarvoisuutena. Intersektionaalisuuden käsitettä on alun perin käytetty rodullistettujen naisten kohtaaman syrjinnän risteämien tarkastelemiseen.

Intersukupuolisuus: Osa ihmisistä on intersukupuolisia. Heitä ei pystytä fyysisten ominaisuuksiensa, yleensä sukuelinten, perusteella tulkitsemaan kummankaan binäärisen sukupuolen edustajaksi. Myös intersukupuolisille henkilöille määritellään syntymän yhteydessä tutkimusten jälkeen juridiseksi sukupuoleksi mies tai nainen. Syntymässä tehty määrittely ei kuitenkaan välttämättä vastaa henkilön omaa kokemusta sukupuolestaan. Intersukupuoliset henkilöt voivat kokea olevansa esimerkiksi naisia, miehiä, sukupuolettomia tai muunsukupuolisia. Intersukupuolinen tila ei määrittele sitä, minkälainen sukupuoli-identiteetti henkilölle kehittyy. Kuten muutkin lapset, kasvava intersukupuolinen lapsi useimmiten ymmärtää itse oman sukupuoli-identiteettinsä.

 

K

Kehotuskielto oli voimassa vuosina 1971–1999. Sen myötä julkinen kehottaminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliseen haureuden harjoittamiseen oli rangaistava teko. Kehotuskielto vaikutti siihen, millä tavalla media käsitteli seksuaalivähemmistötematiikkaa. Esimerkiksi asiallisia tv-dokumentteja ei lähetetty tämän lakipykälän vuoksi.

 

L

Lhbtiq: Kirjainlyhenne lhbtiq tai hlbtiq sisältää alkukirjaimet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöiksi nimetyistä ryhmistä (lesbot, homot, bit, transihmiset, intersukupuoliset, queerit). Kirjainlyhenteestä on eri versioita riippuen siitä, mihin ryhmiin halutaan viitata. Esimerkiksi loppuun voidaan lisätä A merkitsemään aseksuaalista tai sukupuoletonta (”agender”). Lisäämällä loppuun plusmerkki, pidetään auki mahdollisuus sisällyttää luetelmaan myös muita vakiintumattomampia termejä. Lyhenne on ruotsiksi useimmin kirjoitettu hbtiq ja englanniksi lgbtiq.

 

M

Maskuliinisuus: Maskuliinisina tai miesmäisinä pidetään sellaisia ominaisuuksia, asioita ja taitoja, jotka mielletään sosiaalisten, kulttuuristen ja historiallisten normien mukaan miehille tyypillisiksi. Maskuliinisiksi määritellyt ominaisuudet vaihtelevat kulttuurisesti ja historiallisesti ja niistä voi olla keskenään erilaisia käsityksiä. Maskuliinisuus tai maskuliiniset ominaisuudet eivät suoraan liity miessukupuoleen. Henkilö voi olla maskuliininen tai hänellä olla maskuliinisia ominaisuuksia sukupuolesta riippumatta.

Moniperusteinen syrjintä: Moniperusteisesta syrjinnästä on kyse, jos ihminen joutuu syrjityksi eri perusteilla eri tilanteissa tai samassa tilanteessa useammalla eri syrjintäperusteella. Välttämättä yksi tekijä ei edes yksinään selitä syrjinnän olemassaoloa. Syrjinnän poistamiseksi tarvitaan usein sukupuolen ohella myös muiden tekijöiden, kuten rodullistamisen, hetero- tai cisnormatiivisuuden tai ableismin (vammaisiin ihmisiin kohdistuvien ennakkoluulojen tai syrjinnän) tarkastelua.

Muunsukupuolinen, transgender: Muunsukupuolinen tai transgender on henkilö, joka ei koe olevansa nainen tai mies, vaan esimerkiksi sukupuoleton, sukupuolirajat ylittävä, niiden ulkopuolella oleva tai monisukupuolinen. Osa muunsukupuolisista kokee tarvitsevansa lääketieteellisiä korjaushoitoja. On hyvä huomata, että englannin kielessä transgender-termillä tarkoitetaan muunsukupuolisen sijasta yleisesti transihmistä tai transsukupuolista.

 

N

Normit, normatiivisuus: Normit ovat yhteiskunnallisia oletuksia ja odotuksia sen suhteen, mitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä, ”normaalina” tai ideaalina tietyssä tilanteessa tai asiayhteydessä. Normeihin sisältyy valtaa, ne voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia ja ne liittyvät usein esimerkiksi ihmisen olemukseen tai toimintaan. Sanaa käytetään yleisesti kulttuuristen ja sosiaalisten normien lisäksi myös lainsäädäntöön ja säädöksiin viitatessa.

Normitietoisuus: Normitietoisuudella tarkoitetaan tietoisuutta niistä yhteiskunnallisista normeista, jotka ohjaavat esimerkiksi arvostusten ja käsitysten muodostumista. Normitietoisuuden tai normikriittisyyden avulla tällaisia normeja ja niiden vaikutuksia esimerkiksi yhteiskunnassa, kouluissa tai työpaikoilla voidaan tehdä näkyviksi. Normeilla tarkoitetaan tässä yhteydessä yhteiskunnassa vallalla olevia käsityksiä siitä, mitä pidetään ”normaalina”.

 

O

Oppilaitoksen tasa-arvosuunnitelma: Tasa-arvolaki velvoittaa oppilaitoksia laatimaan vuosittain yhteistyössä henkilöstön ja opiskelijoiden edustajien kanssa oppilaitoksen toiminnan kehittämiseen tähtäävän tasa-arvosuunnitelman. Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää selvitys oppilaitoksen tasa-arvotilanteesta, tarvittavat toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi sekä arvio aikaisempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamisesta ja tuloksista. Oppilaitoskohtaisten suunnitelmien laatimisesta vastaa koulutuksen järjestäjä. Oppilaitoksen yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisesta säädetään yhdenvertaisuuslaissa.

 

P

Panseksuaalisuus: Panseksuaali eli panseksuaalinen ihminen tuntee seksuaalista tai/ja emotionaalista vetoa kaikkia sukupuolia olevia ihmisiä kohtaan. Kiinnostuksen kohteen sukupuolella ei ole heille merkitystä. Monet panseksuaalit kokevat, että termi vapauttaa luokittelemasta seksuaalisen kiinnostuksen kohteita sukupuolen mukaan. Termit panseksuaalisuus ja biseksuaalisuus ovat osittain päällekkäisiä.

Palkkakartoitus: Palkkakartoitus on työpaikkakohtainen lakisääteinen kartoitus naisten ja miesten palkoista. Kartoitus kuuluu osana tasa-arvosuunnitelmaan, joka on tehtävä, jos työnantajan palvelussuhteessa olevan henkilöstön määrä on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää. Kartoituksen avulla analysoidaan, onko työpaikalla ei-hyväksyttäviä, sukupuolesta johtuvia palkkaeroja samaa tai samanarvoista työtä tekevien työntekijöiden välillä. Palkkakartoituksen perusteella työpaikan tasa-arvosuunnitelmaan kirjataan toimenpiteitä tasa-arvoisen palkkauksen edistämiseksi.

Palkkasyrjintä: Sukupuoleen perustuva syrjintä palkkauksessa on kielletty tasa-arvolaissa. Säädös koskee pääsääntöisesti palkkaeroja saman työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden välillä. Työpaikan tasa-arvosuunnitelman osana oleva palkkakartoitus on yksi väline havaita mahdollista palkkasyrjintää.

Polyamoria. Polyamorialla tarkoitetaan yhtä vastuullisen monisuhteisuuden muotoa ja siihen suuntautunutta seksuaalisuutta ja/tai romanttista/kumppanuudellista halua. Polyamorisuus ei määrittele henkilön seksuaalista suuntautumista. Termillä vastuullinen monisuhteisuus viitataan sellaisiin kaikkien osapuolten yhteisymmärrykseen perustuviin intiimeihin, seksuaalisiin ja/tai romanttisiin suhteisiin, joissa on enemmän kuin kaksi osapuolta tai joissa osapuolilla on rinnakkain useampia rakkaus-, seksi-, tai muulla tavoin intiimejä suhteita. Polyamoria ei tarkoita samaa kuin polygamia eli moniavioisuus.

Perhepolitiikka: Suomalaisen perhepolitiikan tavoitteena on luoda lapsille turvallinen kasvuympäristö ja turvata vanhemmille aineelliset ja henkiset mahdollisuudet perheen perustamiseen ja lasten kasvattamiseen. Vihreiden perhepoliittinen ohjelmassa on luettavissa täällä.  Perhepolitiikka on meille muutakin kuin perhevapaita. Perheiden hyvinvointia tukevaan kokonaisuuteen kuuluvat myös lasten varhaiskasvatus ja vanhempien asema työelämässä. Naisten asema työelämässä ei vahvistu eikä isien tasavertainen vanhemmuus toteudu ilman perhevapaiden uudistamista. Laadukas varhaiskasvatus on panostus lasten yhdenvertaisuuteen.

Positiiviset erityistoimet: Positiivisilla erityistoimilla tarkoitetaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä konkreettisia toimenpiteitä. Tasa-arvolaissa mahdollistetaan lisäksi positiivinen erityiskohtelu, jossa vähemmistössä olevan sukupuolen edustajat voidaan tietyin edellytyksin asettaa etusijalle. Tasa-arvolaissa (9 §) tämä on ilmaistu syrjintäkiellon rajauksena: syrjintänä ei pidetä väliaikaisia, suunnitelmaan perustuvia erityistoimia tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseksi ja lain tarkoituksen toteuttamiseksi.

Pride. Pride on maailmanlaajuinen liike ja ajattelutapa, jossa korostuu jokaisen oikeus omaan seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Pridet ovat yleensä värikkäitä ihmisoikeus- ja kulttuuritapahtumia, joita järjestetään monilla paikkakunnilla.

 

S

Samapalkkaisuus: Samapalkkaisuuden periaate tarkoittaa sitä, että kaikille maksetaan sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä eikä palkkaus ole sukupuolen tai siihen liittyvän syyn takia syrjivä. Samapalkkaisuusperiaate on osa kansallista ja kansainvälistä perus- ja ihmisoikeuksien järjestelmää.

Sateenkaariperhe: Sateenkaariperheeksi kutsuvat itseään monet sellaiset lapsiperheet, lasta odottavat tai perheenlisäystä suunnittelevat perheet, joissa yksi tai useampi vanhempi kuuluu seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön.

Seksismi: Seksismillä tarkoitetaan näkemyksiä tai toimintaa, jonka tavoitteena on korostaa sukupuolten eroja ja eriarvoisuutta. Seksismiin liittyy erilaisia ennakkoluuloja ja stereotypioita sekä ajatus eriarvoisen, jopa syrjivän kohtelun oikeutuksesta.

Seksuaalinen häirintä: Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tasa-arvolain mukaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Seksuaalinen häirintä on tasa-arvolain mukaan syrjintää.

Seksuaalinen suuntautuminen: Seksuaalinen suuntautuminen kertoo siitä, kenestä henkilö on kiinnostunut eroottisessa tai emotionaalisessa mielessä. Yleensä käytetään jaottelua homo-, bi- ja heteroseksuaalisuuteen, mutta seksuaalisiksi suuntautumisiksi nimetään myös esimerkiksi aseksuaalisuus ja panseksuaalisuus. Käsitys seksuaalisesta suuntautumisesta ei välttämättä ole tarkkarajainen ja se voi muuttua ihmisen elinkaaren aikana. Termiä sukupuolinen suuntautuminen ei enää yleisesti käytetä.

Seksuaalivähemmistö: Seksuaalivähemmistöiksi nimetään usein esimerkiksi homot, lesbot, biseksuaalit, aseksuaalit ja panseksuaalit, eli muut kuin heterot. Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen kuuluvat kuitenkin kaikki ihmiset, ja usein onkin hyvä käyttää vähemmistönäkökulman sijasta moninaisuuteen perustuvaa termiä kuvaaman ihmisten erilaisia eroottisia tai emotionaalisia kiinnostuksia ja vetovoimia.

Selvitys tasa-arvotilanteesta: Selvitys tasa-arvotilanteesta toimii työpaikkojen ja oppilaitosten lakisääteisten tasa-arvosuunnitelmien perustana. Tasa-arvolaissa ja tasa-arvovaltuutetun ohjeissa annetaan tarkempia ohjeita selvityksen laatimisesta ja sisällöistä.

Sisäinen ja ulkoinen adoptio. Perheen sisäisessä adoptiossa, niin sanottu sosiaalinen (ei-biologinen) vanhempi adoptoi kumppaninsa biologisen lapsen. Parin tulee olla rekisteröidyssä parisuhteessa (tai myöhemmin avioliitossa), jotta sisäinen adoptio voidaan toteuttaa. Ulkoinen adoptio tarkoittaa sitä, että lapsi adoptoidaan perheen ulkopuolelta.

Sukuelin: Sukuelimet eli genitaalit ovat elimiä, jotka usein liitetään seksuaalisuuteen tai lisääntymiseen. Ihmisen seksuaalisuus ei kuitenkaan välttämättä keskity sukuelimiin. Sikiö on aluksi kaksineuvoinen eli sukurauhanen voi kehittyä kiveksiksi, munasarjoiksi tai näiden erilaisiksi yhdistelmiksi. Sukuelimiä ovat esimerkiksi emätin eli vagina, häpyhuulet, kohtu, munasarjat, siitin eli penis, kivekset ja siemenjohdin.

Sukupuoli. Sukupuoli on erilaisista geneettisistä, kehityksellisistä, hormonaalisista, fysiologisista, psykologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista ominaisuuksista koostuva jatkumo. Sukupuoli on myös juridinen määre. Sukupuoli on moninainen ja monitasoinen käsite. Sukupuoli voi tarkoittaa esimerkiksi sukupuolirooleja, naiseuden ja mieheyden sosiaalisia merkityksiä, sukupuolen ilmaisua tai yksilön sukupuoli-identiteettiä. Sukupuoleen liittyy paljon syvään juurtuneita kulttuurisia käsityksiä ja olettamuksia. Sukupuolen käsitteen ulottuvuuksia on hahmotettu esimerkiksi seuraavalla jaottelulla:

Biologinen sukupuoli -termiä on käytetty silloin, kun on puhuttu ruumiillisista sukupuolen määrittelyn ulottuvuuksista, kuten anatomiasta, kromosomeista tai hormoneista. Biologinen sukupuoli on määrittynyt kaksijakoisena, vaikka tosiasiassa myös sukupuoleen liitetyt biologiset tunnusmerkit ovat moninaisia ja niiden määrittely muuttunut historiallisesti eri yhteyksissä. Tästä syystä sukupuolen biologisen ulottuvuuden korostaminen on usein harhaanjohtavaa. Monesti voi käyttää mieluummin esimerkiksi termiä syntymässä määritelty sukupuoli.

Sosiaalinen sukupuoli on puolestaan termi, jolla on tarkoitettu niitä rooleja, odotuksia ja merkityksiä, joita sukupuoliin liitetään. Myös sosiaalinen sukupuoli on määritelty usein kaksijakoisena. Kuitenkin nykyään kaksijakoisia sukupuolirooleja ja jaon normatiivisuutta pidetään rajoittavina ja eriarvoisuutta ylläpitävinä.

Juridisella sukupuolella tarkoitetaan henkilön laillista sukupuolta, joka ilmenee henkilötunnuksesta. Juridinen sukupuoli vahvistetaan syntymässä tai sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä. Suomessa on tällä hetkellä kaksi juridista sukupuolta, nainen ja mies.

Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan henkilön omaa kokemusta sukupuolestaan sekä tapaa ilmaista sukupuoltaan esimerkiksi pukeutumisella, käytöksellä tai muulla vastaavalla tavalla. Sukupuoli-identiteetti ei välttämättä vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta eikä rajaudu vain kahteen juridiseen sukupuoleen. Itse määritelty sukupuoli-identiteetti on suositeltavin tapa ymmärtää yksilön sukupuoli.

Sukupuolidysforia: Sukupuolidysforia tarkoittaa sukupuoliristiriidan aiheuttamaa kokonaisvaltaista pahan olon tunnetta, joka eritellään usein kehodysforiaksi ja sosiaaliseksi dysforiaksi. Kehodysforialla tarkoitetaan vierauden, ahdistuksen ja inhon tunteita, jotka kohdistuvat kehon sukupuolitettuihin piirteisiin. Sosiaalinen dysforia kuvaa sosiaalisissa tilanteissa ilmenevää ahdistusta ja pahan olon tunnetta, joka liittyy väärinsukupuolittamiseen eli siihen, ettei tule tilanteissa nähdyksi omana itsenään.

Sukupuolen moninaisuus: Sukupuolen moninaisuus ilmaisulla viitataan siihen, että sukupuoli on moninainen ilmiö, joka ei ole jaettavissa kahteen, toisilleen vastakkaiseen ja selvästi toisistaan erotettavaan sukupuoleen, vaan sukupuolen ilmenemismuodot ovat moninaisemmat. Tässä yhteydessä voidaan käyttää myös monikkomuotoa sukupuolten moninaisuus. Sukupuolen moninaisuus sisältää siis sekä sukupuolivähemmistöt että sukupuolienemmistöt. Sukupuolen moninaisuudesta voidaan puhua yksilötasolla eri tavoin: voidaan ajatella, että jokaisen ihmisen sukupuoli koostuu ainutlaatuisista ja yksilöllisistä piirteistä ja on täten moninainen. Toisaalta voidaan ajatella, että sukupuolen moninaisuus tarkoittaa jotakin ominaisuutta, joka on sukupuolivähemmistöille tyypillinen.

Sukupuoleton: Kaikilla ihmisillä ei ole sukupuoli-identiteettiä. Osalle taas sukupuolettomuus voi olla sukupuoli-identiteetti. Sukupuolettomaksi itsensä kokeva voi myös määritellä itsensä termillä agender. Agenderiys kuvataan usein sukupuoli-identiteetin puuttumisena ja sukupuolettomuutena.

Sukupuoleen perustuva häirintä: Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan henkilön sukupuoleen liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista ja jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Sukupuoleen perustuva häirintä voi olla esimerkiksi sukupuoleen liittyvää halventavaa nimittelyä. Sukupuoleen perustuva häirintä on tasa-arvolain mukaan syrjintää.

Sukupuolen ilmaisu: Sukupuolen ilmaisu tarkoittaa sukupuolen tuomista esiin pukeutumisella, käytöksellä tai muulla vastaavalla tavalla. Sukupuolen ilmaisu voi olla pukeutumista tietylle sukupuolelle tyypillisinä pidettyihin vaatteisiin tai käyttäytymistä tai elehtimistä sellaisilla tavoilla, joita pidetään eri sukupuolille ominaisina. On myös ihmisiä, jotka eivät halua ilmaista sukupuolenaan naista eivätkä miestä. Sukupuolen ilmaisu voi vaihdella suuresti sekä cis- että transihmisillä. Syrjintä sukupuolen ilmaisun perusteella on kielletty tasa-arvolaissa.

Sukupuolen korjaus: Sukupuolen korjaamisella tarkoitetaan yleensä lääketieteellisiä hoitoja, joiden avulla trans- tai muunsukupuolinen henkilö voi korjata kehoaan vastaamaan sukupuoli-identiteettiään. Juridinen sukupuolen vahvistaminen tarkoittaa henkilötietojen muuttamista väestörekisterissä (nimi, henkilötunnus ja sukupuoli). Sukupuolenvaihdos ei ole suositeltava termi, sillä henkilön sukupuoli-identiteetti ei vaihdu prosessin aikana.

Sukupuolen moninaisuus: Kokemus omasta sukupuolesta on monelta osin yksilöllinen. Osa ihmisistä kokee olevansa selvästi naisia tai miehiä, osa kokee olevansa molempia, osa kenties hiukan molempia ja osan kokemus ei mahdu näihin kahteen sukupuoleen lainkaan. Vaikka sukupuolen moninaisuus yhdistetään usein sukupuolivähemmistöihin, sillä voi kuvata jokaisen kokemusta omasta sukupuolestaan sekä ylipäänsä sukupuolen moninaisia ilmenemismuotoja yhteiskunnassa.

Sukupuolen mukaan eritellyt tilastot: Sukupuolen mukaan eritellyillä tilastoilla tarkoitetaan ihmisiä koskevia tilastoja, jotka on jaoteltu naisiin ja miehiin. Tilastoilla ja tutkimustiedolla on suuri merkitys tasa-arvon edistämisessä. Perusohjeena voidaan pitää sitä, että kaikki ihmisiä koskevat tilastot eritellään ja analysoidaan sukupuolen mukaan. Kun tilastoja tuotetaan, on hyvä käytäntö antaa sukupuolta koskevaan kysymykseen myös muu tai avoin vastausvaihtoehto. Tilastoja voi käyttää sukupuolten aseman tunnistamiseksi ja mahdollisten epäkohtien havaitsemiseksi.

Sukupuolineutraalius on ajattelutapa, jossa sukupuolta ja sen erilaisia merkityksiä ei oteta toiminnassa huomioon. Sukupuolineutraali toiminta on sukupuolisokeutta.

Sukupuolitietoisuus on taitoa ja tahtoa tarkastella sukupuolta myös sosiaalisen ja kulttuurisen määrittelyjen näkökulmasta sekä kykyä huomata omia ja muiden sukupuolittuneita käytäntöjä.

Sosiaalinen esteettömyys. Sosiaalinen esteettömyys tarkoittaa ilmapiiriä ja toimintaympäristöä, jossa jokainen voi olla oma itsensä, ilman pelkoa syrjinnästä. Sosiaalinen esteettömyys on osa laajempaa esteettömyyttä ja saavutettavuutta, joilla taataan turvallinen ja tasa-arvoinen palvelu kaikille ja edistetään yhdenvertaisuutta.

Sukupuolen mukainen segregaatio: Segregaatio tarkoittaa eriytymistä, eriyttämistä tai eristämistä. Sukupuolen mukainen segregaatio työelämässä ja koulutuksessa tarkoittaa töiden, tehtävien ja koulutusalojen eriytymistä naisten ja miesten aloiksi ja töiksi. Työmarkkinoiden ja koulutuksen segregaatio on Suomessa erittäin jyrkkää. Horisontaalinen aloihin ja vertikaalinen asemiin liittyvä segregaatio erotellaan usein toisistaan.

Sukupuolentutkimus: Sukupuolentutkimus on akateeminen ja monitieteinen lähestymistapa, jossa analysoidaan muun muassa sukupuoleen ja muihin eroihin liittyviä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia suhteita. Tutkimuksen kohteena on eri sukupuolten historiallinen, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen asema ja niille annetut merkitykset sekä valta. Sukupuolentutkimus tarjoaa tieteellisen ja tiedollisen pohjan tasa-arvotyölle, sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiselle sekä laajemmalle yhteiskunnallisten valtasuhteiden analyysille.

Sukupuolierityisyys: Sukupuolierityisellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi vain tietylle sukupuolelle suunnattua toimintaa tai tilaa. Sukupuolierityinen toiminta voi olla perusteltua esimerkiksi silloin, kun on kyse turvallisemman tilan luomisesta tai tiettyyn sukupuoleen liitettyjen, mahdollisesti arkaluontoisten ongelmien käsittelystä.

Sukupuolihormoni: Sukupuolihormoneiksi kutsutaan steroidihormoneja, jotka säätelevät muun muassa kuukautiskiertoa ja vaikuttavat sukupuolipiirteiden muotoutumiseen. Niillä on myös muita, esimerkiksi anabolisia vaikutuksia. Sukupuolihormoneja ovat muun muassa estrogeeni ja testosteroni.

Sukupuoli-identiteetti: Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan. Sukupuoli-identiteetti on yksilöllinen, eikä se välttämättä vastaa henkilölle syntymässä määriteltyä sukupuolta. Syrjintä sukupuoli-identiteetin perusteella on kielletty tasa-arvolaissa.

Sukupuolikiintiöt: Sukupuolikiintiöiden tavoitteena on vahvistaa sukupuolten tasa-arvoista edustusta. Kiintiöt voidaan asettaa eri tasoille. Suomessa tasa-arvolain kiintiösäännös koskee valtionhallinnon komiteoita, neuvottelukuntia, työryhmiä ja muita vastaavia toimielimiä sekä kunnanhallituksia, lautakuntia ja kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimiä. Säännöksen mukaan toimielimissä on oltava vähintään 40 prosenttia sekä naisia että miehiä. Vaaleilla valittaviin toimielimiin kiintiöitä ei sovelleta.

Sukupuolikromosomi: Sukupuolikromosomit muodostavat ihmisellä yhden 23 kromosomiparista. Henkilö, jonka sukupuolikromosomit ovat XX, määritellään yleensä naiseksi. Henkilö, jonka sukupuolikromosomit ovat XY, määritellään yleensä mieheksi. Kromosomeja tutkitaan kuitenkin harvalta. Eroavuudet sukupuolikromosomeissa ovat verrattain yleisiä (esimerkiksi X, XXY), eikä niitä läheskään aina pysty päättelemään piirteistä, jotka on nähty tyypillisenä eri sukupuolille.

Sukupuolineutraalius: Sukupuolineutraali-termiä käytetään eri merkityksissä, esimerkiksi silloin kun jokin on kaikille sukupuolille tarkoitettu tai soveltuva, kuten esimerkiksi sukupuolineutraalit wc-tilat. Sukupuolineutraaliutta voidaan myös tavoitella esimerkiksi kielenkäytössä. Sukupuolineutraalius voi joskus tarkoittaa myös sukupuolisokeutta eli sitä, ettei sukupuolten välisiä eroja tunnisteta tai niiden merkityksiä ja vaikutuksia tunneta. Sillon sukupuolineutraaliksi ajateltu toiminta voi olla ulossulkevaa tai jopa syrjivää. Joskus virheellisesti sana sukupuolineutraali ymmärretään myös sukupuolta väkisin häivyttäväksi tai eri sukupuolille tyypillistä olemisen tapaa tai toimintaa rajoittavaksi.

Sukupuolinormi: Suomessa on vahva binäärinen eli kaksijakoinen sukupuolinormi. Sukupuolinormi voi kuitenkin tarkoittaa tilanteesta riippuen myös esimerkiksi käsitystä tietyn sukupuolen paremmasta sopivuudesta johonkin asiaan, tehtävään tai asemaan, esimerkiksi miesenemmistöisillä aloilla ja asemissa voi olla vahva miesnormi ja päinvastoin naisenemmistöisillä naisnormi. Sukupuolinormilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi cisnormatiivisuutta ja -oletusta tai binääristä sukupuolikäsitystä.

Sukupuolinäkökulma: Sukupuolinäkökulmalla tarkoitetaan sen tarkastelua, miten asia koskee eri sukupuolia. Sukupuoli on yksi ihmisiä jakava tekijä siinä missä esimerkiksi ikä, asuinpaikka tai koulutustaso, ja siksi se tulee ottaa yhtenä näkökulmana huomioon asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Sukupuolinäkökulma tarkoittaa myös sukupuolen moninaisuuden huomioon ottamista.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen: Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on strategia, jonka avulla sukupuolinäkökulma ja tasa-arvon edistämisen tavoite sisällytetään kaikkeen toimintaan, esimerkiksi viranomaisvalmisteluun ja päätöksentekoon. Valtavirtaistamisen tarkoituksena on murtaa organisaation sukupuolisokeat menettelytavat ja toimintakulttuuri. Tämä edellyttää jo olemassa olevien toimintatapojen ja käytäntöjen uudelleenorganisoimista, parantamista, kehittämistä ja arviointia siten, että sukupuolinäkökulma ja tasa-arvon edistämisen tavoite saadaan osaksi kaikkea organisaation toimintaa. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen velvoite koskee tasa-arvolain nojalla kaikkia viranomaisia.

Sukupuolisensitiivisyys: Sukupuolisensitiivisyys on eri sukupuoliin kulttuurisesti ja sosiaalisesti liitettyjen oletusten, ennakkoluulojen ja käsitysten tunnistamista arkisessa toiminnassa ja puhetavoissa. Sukupuolisensitiivisyys tai sukupuolitietoisuus on myös sukupuolistereotypioiden tunnistamista ja niiden kriittistä arviointia sekä tietoisuutta sukupuolen moninaisuudesta.

Sukupuolisokeus: Sukupuolisokeus tarkoittaa sitä, ettei sukupuolten välisiä eroja tunnisteta tai niiden merkityksiä ja vaikutuksia tunneta. Joskus sukupuolineutraali toiminta voi käytännössä olla sukupuolisokeaa.

Sukupuolistereotypia: Sukupuolistereotypiat ovat pelkistettyjä tai kaavamaisia odotuksia ja oletuksia usein etenkin binäärisiin sukupuoliin, naisiin ja miehiin tai tyttöihin ja poikiin liitetyistä ominaisuuksista tai käyttäytymisestä. Sukupuolistereotypiat ovat pitkälti tiedostamattomia, ja ne sisältävät usein negatiivisia ennakkokäsityksiä.

Sukupuolisyrjintä: Sukupuoleen perustuvaa syrjintää on henkilön asettaminen sukupuolen vuoksi eriarvoiseen asemaan. Syrjintää on myös seksuaalinen tai sukupuoleen perustuva häirintä tai ahdistelu. Kohtelu, joka vaikuttaa sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun nähden neutraalilta, mutta jonka vaikutuksesta henkilöt voivat tosiasiallisesti joutua epäedulliseen asemaan sukupuolen perusteella, on välillistä syrjintää. Tasa-arvolaki kieltää sukupuoleen perustuvan välittömän ja välillisen syrjinnän.

Sukupuolitietoinen budjetointi: Sukupuolitietoisella budjetoinnilla tarkoitetaan talousarvioon sisältyvien tulojen ja menojen tarkastelua sukupuolinäkökulmasta. Tavoitteena on tulla tietoiseksi siitä, kuinka tulot ja menot jakautuvat sukupuolten välillä sekä varmistaa, että ne kohdentuvat ja vaikuttavat sukupuoliin tasa-arvoisesti. Sukupuolitietoiseen budjetointiin kuuluu lisäksi sen tarkastelu, tarvitseeko tasa-arvon edistämiseen budjetoida erikseen rahaa. Valtion talousarvion osalta velvoite sukupuolitietoiseen budjetointiin sisältyy budjetin laatimismääräykseen, jonka mukaan pääluokkaperusteluihin tulee sisällyttää yhteenvetotarkastelu sukupuolivaikutuksiltaan merkittävästä talousarvioesitykseen liittyvästä toiminnasta. Budjetin lisäksi sukupuolitietoisen tarkastelun on hyvä ulottua talousarvion seurantaan ja tunnuslukuihin. Sukupuolitietoinen budjetointi on sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista budjetointiprosessiin.

Sukupuolittunut, sukupuolistunut: Sukupuolittuneella tarkoitetaan esimerkiksi ilmiötä tai asiaa, joka näyttäytyy erilaisena eri sukupuolilla. Esimerkiksi termiä sukupuolittunut tai sukupuolistunut väkivalta käytetään väkivallan sukupuolen mukaan eriytyneiden piirteiden yhteydessä. Molempia muotoja (sukupuolittunut ja sukupuolistunut) käytetään, ja niillä ei ole juuri eroja. Sukupuolittuneesta voi kuitenkin tulla sukupuolistunutta vahvemmin se mielikuva, että asia on jakautunut nimenomaan kahteen vastakkaiseen tai täysin erilaiseen puoleen.

Sukupuolivaikutusten arviointi: Sukupuolivaikutusten arviointi (suvaus) tarkoittaa sitä, että toimenpiteen vaikutuksia arvioidaan etukäteen niiden mahdollisten sukupuolivaikutusten kannalta. Tavoitteena on ehkäistä sukupuolten kannalta ei-toivotut vaikutukset ja edistää tasa-arvoa. Arvioinnin perusteella voidaan tehdä korjaavia ehdotuksia syrjinnän ja ei-haluttujen vaikutusten vähentämiseksi, tasa-arvon edistämiseksi ja tasa-arvon esteiden poistamiseksi. Sukupuolivaikutusten arviointi on sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen menetelmä.

Sukupuolivähemmistö: Sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan usein transihmisiä (transsukupuoliset, transvestiitit ja muunsukupuoliset tai transgenderit) ja intersukupuolisia. Heille sukupuolen moninaisuus voi olla biologista tai se voi liittyä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun. Sukupuolivähemmistöön kuulumattomista, eli selvästi syntymässään määriteltyyn sukupuoleen (Suomessa nainen tai mies) kuuluviksi itsensä kokevista, käytetään nimitystä cissukupuolinen. Vähemmistönäkökulman korostamisen sijaan suositellaan mieluummin käytettäväksi käsitettä sukupuolen moninaisuus, joka kuvaa kaikkien ihmisten sukupuolivariaatioita.

Sukupuolten tasa-arvo: Sukupuolten tasa-arvolla tarkoitetaan kaikkien sukupuolten yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia sekä vallan ja resurssien tasapuolista jakautumista. Usein puhutaan sekä muodollisesta tasa-arvosta, eli syrjimättömyydestä ja yhdenvertaisista oikeuksista ja kohtelusta, että tosiasiallisesta tasa-arvosta eri tilanteiden ja niiden lopputulosten suhteen. Sukupuolten tasa-arvoon vaikuttavat sukupuolen ohella myös muut yhteiskunnallista eriarvoisuutta aiheuttavat tekijät. Tästä syystä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi tarvitaan nämä risteävät tekijät huomioonottavaa intersektionaalista tarkastelua.

Sukupuolten tasapuolinen edustus: Tasa-arvolaissa mainitaan muutamia toimielimiä, joiden kokoonpanoon sovelletaan tasapuolisuussääntöä. Tällaisia ovat esimerkiksi julkista valtaa käyttävät toimielimet sekä luottamushenkilöistä koostuvat johto- ja hallintoelimet kunta- ja valtioenemmistöisissä yhtiöissä. Sukupuolten tasapuolinen edustus tarkoittaa vähintään 40 prosentin tavoiteosuutta sekä naisia että miehiä. Varsinaisista sukupuolikintiöistä säädetään tasa-arvolaissa erikseen.

Syntymässä määritelty sukupuoli: Syntymässä määritelty sukupuoli kertoo siitä juridisesta sukupuolesta, joka henkilölle on vahvistettu hänen syntymässään yleensä ulkoisten sukuelinten perusteella tai joskus muiden tutkimusten kuten koromosomitestien avulla. Ei ole suositeltavaa käyttää termejä, kuten oikea, alkuperäinen tai biologinen sukupuoli, koska ne voivat olla loukkaavia, vääriä tai hyvin harhaanjohtavia henkilöstä puhuttaessa. Syntymässä määritelty sukupuoli on yksityisasia.

Syrjintä: Yleinen syrjintäkielto on määritelty Suomen perustuslaissa (6 §). Sen mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjinnästä säädetään tarkemmin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaeissa. Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi lain mukaan syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.

 

T

Tasa-arvo: Tasa-arvo tarkoittaa kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä. Suomessa tasa-arvolla viitataan erityisesti sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tasa-arvolaissa syrjintä on kielletty sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Laki koskee myös syrjintää, joka perustuu siihen, että henkilön fyysiset sukupuolta määrittävät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen. Laki sisältää velvoitteen ennaltaehkäistä syrjintää.Tasa-arvoanalyysi: Tasa-arvoanalyysi tarkoittaa asiantuntijatiedon tuottamista tai kokoamista tietyn aihealueen tasa-arvotilanteesta. Erillisiä tasa-arvoanalyyseja ja -selvityksiä tarvitaan silloin, kun aiheesta ei ole valmiiksi saatavilla riittävästi sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa.

Tasa-arvolaki: Tasa-arvolaki eli viralliselta nimeltään laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) kieltää välittömän ja välillisen syrjinnän sukupuolen perusteella ja velvoittaa edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Laki sisältää myös sukupuolivähemmistöjen syrjintäsuojan sekä velvoitteen syrjinnän ehkäisyyn. Tasa-arvolain noudattamista valvovat Suomessa tasa-arvovaltuutettu sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.

Tasa-arvo-ohjelma: Tasa-arvo-ohjelmalla viitataan hallituksen toimenpideohjelmaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Ensimmäinen hallituksen tasa-arvo-ohjelma laadittiin Suomessa vuonna 1980 ja yhtäjaksoisesti niitä on tehty vuodesta 1997 lähtien.

Tasa-arvopolitiikka: Tasa-arvopolitiikka tarkoittaa niiden poliittisesti valittujen toimenpiteiden kokonaisuutta, joita käytetään toteuttamaan tai tavoittelemaan sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvopolitiikan painopisteet perustuvat tasa-arvolakiin, hallitusohjelmaan sekä kansainvälisiin ja EU-sopimuksiin ja -lainsäädäntöön. Suomessa hallituksen tasa-arvopolitiikan koordinoinnista vastaa sosiaali- ja terveysministeriöön sijoitettu tasa-arvoyksikkö.

Tasa-arvoselonteko: Tasa-arvoselonteolla viitataan valtioneuvoston eduskunnalle antamaan selontekoon naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Ensimmäinen tasa-arvoselonteko on laadittu vuonna 2010 ja sen tavoitteet ulottuvat vuoteen 2020.

Tasa-arvosuunnitelma: Tasa-arvosuunnitelma on työkalu tasa-arvon edistämiseen organisaatiossa. Tasa-arvolaissa asetetaan tasa-arvosuunnitteluvelvoitteita työpaikoille, oppilaitoksille ja viranomaisille. Yhtä organisaatiota voi koskea useampi suunnitteluvelvoite. Tasa-arvosuunnitelman voi tehdä omana erillisenä suunnitelmanaan tai sen voi yhdistää yhdenvertaisuussuunnitelmaan. Yhdenvertaisuussuunnittelusta säädetään yhdenvertaisuuslaissa.

Tasa-arvovaltuutettu: Tasa-arvovaltuutettu valvoo naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) noudattamista. Valtuutettu antaa ohjeita ja neuvoja tasa-arvolakiin liittyvistä kysymyksistä, sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja sukupuolten tasa-arvon edistämisestä. Tasa-arvovaltuutettu valvoo myös sukupuolivähemmistön syrjintäsuojan toteutumista. Tasa-arvovaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton lainvalvontaviranomainen, joka toimii oikeusministeriön hallinnonalalla. Yhdenvertaisuuslain toteutumista valvoo yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma: Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa ja varmistaa, että sukupuolinäkökulma on huomioitu kaikessa toiminnassa. Toiminnallinen tasa-arvo tarkoittaa tasa-arvon edistämistä organisaation toiminnoissa ja palveluissa. Tasa-arvon tavoitteellinen ja suunnitelmallinen edistäminen on jokaisen viranomaisen lainmukainen tehtävä. Toiminnallinen tasa-arvosuunnitteluvelvoite koskee erityisesti oppilaitoksia. Viranomaisen yhdenvertaisuussuunnittelun velvoitteista säädetään yhdenvertaisuuslaissa.

Transihminen: Transihminen on yleiskäsite henkilöille, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu eroaa siihen sukupuoleen liitetyistä odotuksista, johon heidät on syntymähetkellä määritelty. Transihmisiin kuuluvat esimerkiksi transsukupuoliset, muunsukupuoliset (transgenderit) sekä transvestiitit. Etuliite trans tarkoittaa tuolla tai toisella puolella olevaa tai puolen ylittävää.

Transmies, transmaskuliini: Termejä transmies tai transmaskuliini käytetään joskus kuvaamaan henkilöä, joka on syntymässä määritelty tytöksi, mutta ei identifioidu tytöksi tai naiseksi. Transmies viittaa yleensä nimenomaan miehiksi identifioituviin transihmisiin, mutta esimerkiksi myös syntymässä tytöksi määritelty muunsukupuoliseksi itsensä kokeva voi määritellä itsensä transmaskuliiniseksi henkilöksi.

Transnainen, transfeminiini: Termiä transnainen tai transfeminiini käytetään joskus kuvaamaan henkilöä, joka on syntymässä määritelty pojaksi, mutta ei identifioidu pojaksi tai mieheksi. Transnainen viittaa yleensä nimenomaan naisiksi identifioituviin transihmisiin, mutta esimerkiksi myös syntymässä pojaksi määritelty muunsukupuoliseksi itsensä kokeva voi määritellä itsensä transfeminiiniseksi.

Transsukupuolisuus: Transsukupuolinen on henkilö, jonka kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta. Useat transsukupuoliset tarvitsevat lääketieteellisiä hoitoja, jotta he voisivat elää paremmin omassa sukupuolessaan. Transsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti voi olla esimerkiksi mies, nainen tai transsukupuolinen. Transseksuaalinen-termiä ei enää suositella käytettävän, sillä se viittaa seksuaalisuuteen, vaikka kyse on sukupuolesta.

Transtaustainen. Henkilö, joka sukupuolen korjauksen jälkeen ei enää koe olevansa transsukupuolinen, voi kuvata itseään transtaustaiseksi naiseksi tai mieheksi.

Transvestisuus: Transvestiitti on henkilö, jolla on tarve ilmentää ajoittain toista (binääristä) sukupuolta esimerkiksi eläytymällä, pukeutumalla, muuttamalla ääntään tai harrastusten kautta. Aiemmin on käytetty termiä ristiinpukeutuminen (cross-dressing tai drag), mutta sillä voidaan tarkoittaa myös tilapäistä, ei tiiviisti identiteettiin liittyvää sukupuolen ilmaisemista. Transvestiitti on usein tyytyväinen syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa eikä hänellä ole tarvetta juridisiin muutoksiin ja/tai lääketieteellisiin korjauksiin sukupuolen suhteen. Monelle transvestiitille on tärkeää, että hänet kohdataan siinä sukupuolessa, jota hän kulloinkin ilmentää.

Työpaikan tasa-arvosuunnitelma: Tasa-arvolain mukaan työnantajien, joiden palveluksessa olevan henkilöstön määrä on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, on kahden vuoden välein laadittava tasa-arvolain vaatimukset täyttävä henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma. Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta ja sen osana selvitys siitä, miten eri sukupuolet sijoittuvat eri tehtäviin. Palkkakartoitus on tasa-arvosuunnitelman pakollinen osa. Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää myös toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi. Tasa-arvosuunnitelman voi tehdä omana erillisenä suunnitelmanaan tai sen voi yhdistää yhdenvertaisuussuunnitelmaan. Työpaikan yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisesta säädetään yhdenvertaisuuslaissa.

 

V

Vanhemmuuskumppanuus: Ihmiset jakavat lastensa vanhemmuuden olematta parisuhteessa.

Vähemmistöstressi: Vähemmistöstressi tarkoittaa stressireaktioita, joka syntyy muun muassa ympäröivän yhteiskunnan sukupuoli- ja hetero-oletuksista, erilaisuuden tunteista, toiseuden kokemuksesta, sosiaalisesta leimautumisesta sekä kiusatuksi tulemisen ja väkivallan kokemuksista. Tällä tarkoitetaan yksilön pitkäaikaista sosiaalista ja sisäistä painetta vähemmistöryhmään kuulumisen takia. Vähemmistöstressi voi vaikuttaa kielteisesti sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin.

 

Y

Yhdenvertaisuus: Yhdenvertaisuus on perusoikeus. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, poliittisesta tai ammattiyhdistystoiminnastaan, perhesuhteistaan, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Yhdenvertaisuuslaki suojaa seksuaalivähemmistöjä syrjinnältä ja sisältää yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen. Vihreiden yhdenvertaisuusohjelman löydät täältä.

Yhdenvertaisuuslaki: Yhdenvertaisuuslaissa on säännökset yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämisestä ja syrjinnän kielloista muun henkilöön liittyvän syyn kuin sukupuolen perusteella. Kielletyt syrjintäperusteet ovat ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen sekä muu henkilöön liittyvä syy. Käytännössä yhdenvertaisuudella tarkoitetaan erityislainsäädännössä tehdyn jaottelun vuoksi syrjimättömyyden ja tasavertaisten mahdollisuuksien varmistamista muun henkilöön liittyvän syyn kuin sukupuolen suhteen.

Yhdenvertaisuussuunnitelma: Yhdenvertaisuuslain velvoite edistää yhdenvertaisuutta koskee tasa-arvolain tavoin viranomaisia, koulutuksen järjestäjiä ja oppilaitoksia sekä työnantajia. Heillä on velvollisuus laatia suunnitelma yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta etnisen alkuperän, iän, kansallisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja muun henkilöön liittyvän syyn suhteen. Yhdenvertaisuussuunnitelman tulee sisältää selvitys organisaation yhdenvertaisuustilanteesta sekä toimenpiteet yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Yhdenvertaisuussuunnitelman voi tehdä omana erillisenä suunnitelmanaan tai sen voi yhdistää tasa-arvosuunnitelmaan. Lainsäädännössä yhdenvertaisuussuunnitelmalle ja tasa-arvosuunnitelmalle on kuitenkin eri vaatimuksia, jotka tulee huomioida suunnitelmia laatiessa.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Yhdenvertaisuusvaltuutettu edistää yhdenvertaisuutta ja valvoo yhdenvertaisuuslain noudattamista. Valtuutettu voi esimerkiksi antaa yleisiä suosituksia sekä avustaa syrjinnän uhriksi joutuneita henkilöitä. Yhdenvertaisuuden toteutumista työelämää koskevissa yksittäistapauksissa valvovat työsuojeluviranomaiset.  Yhdenvertaisuusvaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, joka toimii oikeusministeriön hallinnonalalla. Tasa-arvolain toteutumista valvoo tasa-arvovaltuutettu.

 

LÄHTEET

Intersukupuolisuus

Seta

THL

Transtukipiste