Eva Tawasoli

Olen Eva Tawasoli Vantaalta. Työskentelen terveydenhoitajana vastaanottokeskuksessa. Vapaa-ajallani käyn mm. kuntosalilla, opettelen kitaransoittoa ja kuuntelen intohimoisesti psykologisia radio-ohjelmia. Minua pidetään huumorintajuisena ja positiivisena ihmisenä. Olen myös hyvin seurallinen ihminen, mikä selittyy myös ammattivalinnassani.

Olen Vantaalla ensimmäisen kauden varavaltuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen sekä Vantaan Vihreiden Naisten hallituksessa. Suomeen muutin 12 vuotta sitten perheeni kanssa. Elämä Suomessa tytölle, joka ei ollut nähnyt muuta kuin patriarkaalista menoa synnyinmaassaan oli alusta alkaen aivan mahtavaa. Muistan edelleen, että teini-ikäisenä seisoskelin peilin edessä ja ääneen sanoin itselleni: ”Täällähän on ihana olla tyttö”.

Nykyään luokittelen itseäni liberaaliksi, vapaamieliseksi, moderniksi feministiksi naiseksi. Suomessa onneksi moni asia on mennyt hyvään suuntaan ja Suomesta olen ylpeä, mutta tasa-arvo ei kuitenkaan ole vielä valmis. Ajat ja ihmiset muuttuvat ja maailman meno muuttuu sen mukana. Jotta saadaan muutoksista inhimillisiä, meidän on tehtävä kestävää ja pitkäjänteistä vaikuttamistyötä jyrkkien asenteiden poistamisen eteen.

Historian aikana on ollut lukuisia rohkeita naisia ja miehiä, jotka ovat tehneet arvokasta työtä tasa-arvon, vapauden ja turvallisuuden eteen. Minulle on itsestään selvä, että edellä mainitut asiat kuuluvat jokaisen ihmisen perusoikeuksiin. Haluaisin omalta osaltani tehdä kaikkeni tasa-arvoisemman ja turvallisemman maailman puolesta. Mielestäni muutos alkaa ensisijaisesti ihmisten yksilöllisestä tahtotilasta. Uskon vahvasti, että yhdessä voidaan tuoda ihmisarvolle lisäarvoa kun yksilöt yhdistävät voimavarojensa yhteen – Silloin ollaan ME!

Vihreiden naisten hallitukseen liityin, koska tunnen kuuluvani yhteisöön, joka näkee feminismiä kaikenlaisen sorron ja syrjinnän vastustamisena eikä keskity vain hyvinvoivien naisten ja miesten välisiin tasa-arvo ongelmiin.

Olen toiminut Amnestyn Suomen osaston naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen JokuRaja! -verkoston aktivistina, jolloin perehdyin paremmin naisiin kohdistuvan väkivallan hälyttävään tilanteeseen Suomessa. Tilanne on huolestuttavaa ja on surullista seurata sivusta, että edelleen on olemassa monia yhteiskunnallisia epäkohtia, joista ongelmat heijastuvat myös lastemme ja nuortemme tulevaisuuteen.

Lisäksi tunnistan maahanmuuttajataustaisten naisten aseman herkkyyden ja kotoutumisen vaikeudet, sillä monet heistä ovat monella tavoin alttiita syrjäytimisen riskeille. Monella maahanmuuttajanaisen integroituminen vaikeutuu myös heidän oman kulttuurin ja suomalaisen kulttuurin yhteensopimattomuudesta. Sorto ja syrjintä eivät johdu aina yhteiskunnallisista rakenteista vaan myös vähemmistöyhteisöjen sisältä kumpuavaa. Naisten ja tyttöjen asema on usein haavoittuvin.

Tasa-arvon edistämisessä yhden sorretun ryhmän puolustaminen ei itsestään ole riittävä ja muutokset vaativat pitkäjänteisyyttä ja aikaa – ne vievät jopa vuosikymmeniä. Minulle tärkeää on saada vaikuttaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Haaveenani on, että jokaisen ihmisen ääni, huolimatta taustastaan, lähtökohdistaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan, tulisi kuulluksi. Haaveilen myös siitä, että jokaista ihmistä kohdellaan ihmisenä eikä häntä katsottaisiin stereotyyppisten olettamusten kautta.