DEMO ry:n esittämä kutsu tulla puhumaan tasa-arvosta Sambian naisjärjestöille oli niin houkutteleva, että edes rokotusten runsaus ja joulun läheisyys eivät olleet esteenä vastata myönteisesti kutsuun. Kun lentosukat, ripulilääkkeet ja käsidesi oli pakattu olin valmis matkaan.

Sambiassa oli sadekausi, joten vastaanotto pääkaupunki Lusakan lentokentällä oli kostea – ja sydämellisen lämmin. Zambian National Womens Lobby, ZNWL, vei meidät tutustumaan puoluetoimistoihin ja tapaamaan puolueiden ja naisjärjestöjen johtajia. Jo ensimmäisen päivän jälkeen ihmettelin, mitä annettavaa minulla on näille upeille naisille. Vaatimattomissa toimistoissa ja nuhjuisissa ministeriöissä kuuntelin lumoutuneena rohkeiden naisten energisiä puheenvuoroja. Tai ehkä juuri nämä naiset olivat edenneet pieneen, mutta aktiiviseen naiseliittiin, joka uskalsi taistella tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta konservatiivista yhteiskuntaa ja korruptoitunutta hallintoa vastaan.

Sambian parlamentissa on vain 11,5 % naisia,joka selittyy naisten varsin perinteisellä roolilla perheessä varsinkin maaseudulla. Naiset lähtevät aamulla pellolle, keräävät kypsät maissit ja myyvät ne tienvarren kojuissa paahdettuina ohikulkijoille, lasten pyöriessä helmoissa. Illalla kotiin palaava nainen antaa ansionsa perheen pään, miehen haltuun, joka valitettavan usein juo perheen rahat. Alkoholiongelma ja sen myötä perheväkivalta on Sambiassa erittäin yleistä. Naisministereiden puheenvuoroissa kuuli turhautumista, koska lainsäädännön muuttaminen on vahvasti miesvaltaisessa parlamentissa lähes mahdotonta. Maassa, jossa hiv/aids tartunta on 13,5 %:lla väestöstä, tarvittaisiin hallitukselta tehokkaita toimia epidemian pysäyttämiseksi. Näkyvää hiv/aidsin vastaista kampanjointia ei ainakaan katukuvassa näkynyt, eikä lainsäädäntöä ole saatu muutettua tartuntojen vähentämiseksi.

Vaikka peruskoulun aloittaa 93 % lapsista, liian usein tyttöjen koulunkäynnin estää pitkät koulumatkat, koulukirjojen maksullisuus ja seksuaalisen väkivallan pelko pitkällä koulumatkalla. Kun äärimmäisessä köyhyydessä elää 64 % väestöstä, voi ymmärtää, että lapsen lähettäminen aamulla kouluun ei ole äideille helppoa.

Naisten merkitys puolueissa on tunnustettu. Sambian itsenäisyyspuolueen naisjärjestönpuheenjohtaja tiivisti sanomalla: ”Jos naisia ei ole organisaatiossa, se on kuollut organisaatio”. Naisten tehtäväksi puolueorganisaatiossa on perinteisesti kuulunut vain tanssiesitykset juhlissa japuolueen tilaisuuksissa. Suomalaisten naisten rooli puolueissa on perinteisesti ollut kahvinkeitto, Sambiassa taas tanssi- ja lauluesitykset. Mekin saimme ihmetellä hallituspuolueen puoluetoimiston pihalla tanssiesitystä, kun kaukaa tulleet suomalaisvieraat oli valjastettu naispuolisen puoluejohtajan presidentinvaalikampanjan tähtivieraiksi. TV-kameroiden ja lehtimiesten määrää olisi Haavistonkin vaalikampanjassa kadehdittu !

Tasa-arvoministeri Inonge Winan mukaan eniten tukea tarvitsisivat naiset maaseudulla, jossa syntyvyyden säännöstely köyhyyden vähentämiseksi olisi välttämätöntä. Sambian hallitus ei ole vielä oivaltanut sitä, että naiset ovat yhteiskunnan voimavara, jota valtion tulisi käyttää taloudellisen ja inhimillisen kehityksen hyödyksi. Pienilläkin lainoilla voitaisiin saada synnytettyä työpaikkoja ja perheille lisätuloja.

Terveisinä ”tasa-arvoisesta” Suomesta vein Sambiaan kiintiöiden merkityksen sekä yhteistyön voiman niin oman puolueen kuin kaikkien naisjärjestöjen kanssa. Oli vaikea saada Sambian kuntapolitiikkoja uskomaan, että esimerkiksi Espoossa vapailla vaaleilla valituista valtuutetuista enemmistö on naisia ja että kiintiöt ovat kummankin sukupuolen etu.

Sirpa Hertell
Vihreät Naiset ry:n pääsihteeri
kaupunginhallituksen vpj. kaupunginvaltuutettu, Espoo

lisätietoa:

www.demofinland.org

http://www.womenslobby.org.zm/about_us.html