hanna kemppainenUutinen, jota olen odottanut pitkään: hallitus aikoo vihdoin kiristää seksuaalirikoksia koskevia rangaistuksia. Hallituksen tuoreen esityksen mukaan sukupuoliyhteyteen pakottamisen rikosnimike muuttuu raiskaukseksi, mikä vastaa varmasti enemmän uhriksi joutuneen kokemusta. Lisäksi kaikki alle 18-vuotiasiin kohdistuneet raiskaukset tuomittaisiin vastedes törkeinä raiskauksina ja uutena pykälänä rikoslakiin tulisi seksuaalisen häirinnän nimike, jota koskevat teot on aikaisemmin voitu tuomita mm. kunnianloukkauksena. Tämä uudistus on kohdallaan, sillä rikoslain 20 pykälän tarkoitus ei ole enää suojella vanhentuneesti yhteiskunnallisesti merkittävää yksilön (naisen) siveyttä ja kunniaa vaan hallitusohjelman mukaisesti turvata paremmin yksilön seksuaalinen itsemääräämisoikeus.

Tärkeimpänä muutoksena on kuitenkin se, että kaikki aikuisiin kohdistuvat seksuaalirikokset seksuaalista häirintää lukuun ottamatta esitetään siirrettäväksi virallisen syytteen alaisiksi. Nykyisin syyttäjä saa nostaa syytteen, mikäli erityisen tärkeä etu tätä vaatisi. Hallituksen esityksen mukaisen yleisen syytteen alaisuus vahvistaa sen, että yksilön koskemattomuuden ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden sekä henkisesti, seksuaalisesti ja fyysisesti väkivallattoman elämän turvaaminen ja vahvistaminen on erityisen tärkeä yhteiskunnallinen etu – aina. On jo aikakin, sillä liian usein raiskaukset jäävät tuomioitta, mikäli asianomainen ei halua nostaa tai häntä kehotetaan olemaan nostamatta raiskauksesta syytettä. Lisäksi todennäköisyys siitä, että raiskauksesta edes tuomitaan, vaihtelee alueellisesti. Rankaisemattomuuden kulttuuri edistää sitä, että henkisesti ja taloudellisesti rankka oikeusprosessi jää käymättä. Valtakunnallisesti kyseenalaistan sen, onko tuomio edes riittävä mistään raiskauksesta, kun syytetty saa alle 2 vuotta ehdollista ja pääsee kulkemaan vapaana. Jos rikos jää systemaattisesti muita rikoksia enemmän syyttämättä tai siitä annettavat tuomiot ovat muista rikoksista annettavia tuomiota suhteettomasti lievemmät, syyllistyy valtio rankaisemattomuuteen ja eikä turvaa yksilölle taattuja ihmisoikeuksia.

Suomi on myös sitoutunut osana YK:ta globaaliin kampanjaan ”naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa” vastaan. Tätä käsitettä ei kuitenkaan löydy edes poliisin väkivaltaa koskevilta sivuilta. Onneksi sisäministeriö on käynnistämässä yhdessä eri järjestöjen kanssa ”Right to choose – End to sexual violence and harassment!” – nimisen hankkeen, jonka tavoitteena on vähentää juuri naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja häirintää. Toivon, että tämä johtaa myös viranomaisten parempaan koulutukseen. Raiskaus ovat lähes poikkeuksetta sukupuolittunut rikos, jossa tekijänä on mies ja uhrina nainen. Onkin kysyttävä, vastaako sukupuolineutraali ja väkivaltaa suostumuksen sijasta korostava rikoslaki naisten kokemusta ja käsitystä? Lainsäädännön ja tuomiovallan sekä ihmisoikeuksien tulee nauttia kansalaisten luottamusta, jotta niitä kunnioitettaisiin ja pidettäisiin oikeudenmukaisina. Seksuaalirikoslainsäädäntö ja oikeuslaitosten käytännöt ei täytä tällä hetkellä kaikkia naisten luottamuksen vaatimia kriteereitä. Parannettavaa on huomattavasti. Voisimme aloittaa korostamalla yksilön tahtoa seksuaalista itsemääräämisoikeutta ohjaavana kriteerinä.

Hanna Kemppainen

Vihreiden Naisten 1. varapuheenjohtaja

hanna.kemppainen@vihreat.fi

040-8453015

 

Alkuperäislähde oikeusministeriön uutiseen (16.1.2014): http://oikeusministerio.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2014/01/raiskausrikostenrangaistuksiahalutaankiristaa-myosseksuaalinenhairintatulossarangaistavaksi.html

Amnestyn Suomen osaston lausunto hallituksen esitykseen (12.9.2013): http://www.amnesty.fi/kannanotot/amnestyn-lausunto-lakiluonnoksesta-koskien-seksuaalirikoksia