krista mikkonen

Sukupuolikiintiöillä yliopiston

sukupuolisokeutta vastaan

Sanomalehti Karjalainen uutisoi tänään Itä-Suomen yliopiston uudesta neuvottelukunnasta. Neuvottelukuntaan on kutsuttu 27 jäsentä, joista YKSI on nainen! Kutsujäsenten lisäksi paikalla on neljä yliopiston edustajaa – heistä yksi on nainen. Hän toimii neuvottelukunnan sihteerinä.

En voinut kun tuntea häpeää oman kotiyliopistoni puolesta juttua lukiessani. Miten on mahdollista, että tänä päivänä julkinen taho voi olla huomioimatta sukupuolten edustavuutta tällaisia neuvottelukuntia valitessaan? Ja vieläpä yliopisto, jonka tulisi edustaa sivistystä ja toimia kehityksen edelläkävijänä.

Varmasti kritiikkiä voidaan osoittaa myös neuvottelukunnan kokoonpanolle muutoinkin. Onko monialaisen yliopiston eri alat riittävän edustettuina? Esimerkiksi kasvatusala, joka on yksi Itä-Suomen yliopiston suurimmista osastoista, loistaa poissaolollaan.

Neuvottelukunnan kutsumenettelystä vastanneet vetoavat siihen, että jäseniä valittaessa on mietitty ennen kaikkea organisaatioita, joita he edustavat, ei yksittäisiä henkilöitä. Selitys ontuu. Varmasti valituista organisaatioista olisi löytynyt päteviä naisia. Tai olisi voitu miettiä muita yliopiston näkökulmasta tärkeitä sidosryhmiä, joiden johdosta löytyy naisia.

Monesti sukupuolikiintiöt aiheuttavat vastustusta ja niitä pidetään vanhanaikaisina. Kiintiöt ovat keino, eivät itsetarkoitus. Kiintiöistä voidaan ajan mittaan luopua, kun miesten ja naisten tasaveroista edustamisesta tulee itsestäänselvyys. Valitettavasti Itä-Suomen yliopiston osalta tasa-arvossa on menty ainakin neuvottelukunnan osalta vain takapakkia, vaikka yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelman yhdeksi seurattavaksi tavoitteeksi on kirjattu virallisten toimielinten (ml. neuvottelukunta) kokoonpanot.

Edellisen kauden neuvottelukuntaan oli sentään kutsuttu neljä naisjäsentä. Neuvottelukunnan tehtävänä on edistää yliopiston ja sen keskeisten sidosryhmien vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Tavoitteena on saada asiantuntemusta eri aloilta yliopiston ulkopuolelta ja vastaavasti viedä viestiä yliopiston toiminnasta sen ulkopuolelle. Neuvottelukunta kokoontuu pari kertaa vuodessa eikä sillä ole varsinaista päätösvaltaa. Silti Itä-Suomen yliopisto lähettää aivan väärän viestin itsestään kokoamalle neuvottelukunnasta herrakerhon. Tai ehkä se olekaan aivan väärä, valitettavasti. Itä-Suomen yliopiston sukupuolipolitiikkaa on kritisoitu ennenkin. Vaikka sen henkilökunnasta ja opiskelijoista valtaosa on naisia, niin johtopaikat ovat edelleen vahvasti miesten hallussa.

Myös hallituksen ja yliopistokollegion kokoonpanossa naiset ovat huomattavan aliedustettuina. Tarvitaan sukupuolikiintiöitä, jotta Itä-Suomen yliopistoa vaivaava sukupuolisokeus korjautuisi. Yhteiskuntapolitiikan professori Eeva Jokisen kommenttiin onkin helppo yhtyä: ”yliopisto olisi tasa-arvoisempi, jos se olisi tasa-arvoisempi.”