Ympäristönsuojelun tavoitteena on ratkaista, lievittää ja ennaltaehkäistä ympäristöongelmia. Käytännössä se on siis luonnonympäristön suojelemista, ihmisen hyvinvoinnin turvaamista ja kestävän kehityksen edistämistä. Näistä syistä on säädetty paljon hyviä lakeja ja asetuksia, joilla vähennetään tehtaiden ja muiden toimintojen päästöjä.

Alkuun ympäristönsuojelu oli nimenomaan päästöjen vähentämistä: sääntöjä siitä, kuinka monta tonnia fosforia vuodessa tietty tuotantolaitos saa päästää veteen, tai että paperitehtaan jätevedet on puhdistettava biologis-kemiallisesti. Myöhemmin alettiin ajatella enemmän ennaltaehkäisevästi, josta esimerkiksi nostaisin minulle kovin tutun EU:n kemikaaliasetuksen REACH:n. Asetuksen seurauksena jokaisen kemikaalin valmistajan ja maahantuojan täytyy todistaa kemikaalin haitattomuus ympäristölle ja ihmisen terveydelle.

Seuraavaksi ympäristönsuojelulakeja, -asetuksia ja muita säädöksiä pitää alkaa tarkastella kokonaisvaikutusten näkökulmasta. Tätä emme vielä osaa, eikä se juurikaan näy missään.

Esimerkiksi jätteenpoltosta syntyvät pienhiukkaspäästöt voivat olla ihmisen terveydelle huomattavan vaarallisia. Sen vuoksi haitallisia päästöjä yritetään ehkäistä velvoittamalla jätettä polttavat laitokset puhdistamaan savukaasunsa tehokkaasti. Tämä on johtanut siihen, että pienenkin jätemäärän polttaminen yhdessä esimerkiksi metsähakkeen tai turpeen kanssa vaatii myös tehokasta ja kallista puhdistustekniikkaa. Koska koetaan, ettei siihen kannata investoida, jäte päätyy kaatopaikalle, tai sitä kuljetetaan pitkiä matkoja suureen jätteenpolttolaitokseen. Harvaan asutuilla alueilla se suuntaus ei paranna ympäristön tilaa eikä ihmisten terveyttä. Päinvastoin, se johtaa siihen, että jätettä kuljetetaan pitkiä välimatkoja polttolaitoksiin (esimerkiksi Kajaanista noin 200 kilometrin päähän Leppävirralle). Rekkaralli aiheuttaa päästöjä, melua ja varmasti myös riskin liikenneturvallisuudelle. Uskallan siis väittää, että kuljetuksen aiheuttama haitta ympäristölle ja ihmisen terveydelle on suurempi kuin jätteen polttamisesta Kajaanin voimalaitoksessa metsähakkeen ja turpeen seassa aiheutuva haitta.

Toisena esimerkkinä voisi pitää todella tiukkoja ruoan hygieniavaatimuksia, jotka varmasti estävät mikrobien aiheuttamia sairauksia ja jopa kuolemia. Kuitenkin se, että näiden hygieniasäädösten vuoksi täysin syömäkelpoista ruokaa joudutaan heittämään pois, on typerää. Poisheitettävän ruoan tuotanto on kuluttanut luonnonvaroja ja aiheuttanut päästöjä. Nämä päästöt taas todennäköisesti aiheuttavat välillisesti ennenaikaisia kuolemia, joita tiukoilla määräyksillä kaikin tavoin pyritään estämään.

Meidän täytyy siis alkaa arvioimaan erilaisten säädösten ja toimien aitoja vaikutuksia, hyötyjä ja kustannustehokkuutta. Tavoitteena toiminnan haittojen minimointi ja ihmisten terveydestä huolehtiminen ovat aivan oikein. Mutta asian optimointi yhtäällä ei saa huomaamatta johtaa toisaalla huonompaan tilanteeseen. Suojellaan ympäristöä ja ihmisen terveyttä entistä paremmin.

Silja Keränen

Ympäristönsuojelutekniikan DI, kaupunginhallituksen jäsen, eduskuntavaaliehdokas Kajaanista

www.siljakeranen.fi

#silja2015