Riittinen-LeenaRuoan tuotannossa tärkeää on kasvien ja eläinten perimän monimuotoisuus. Lähiruoka, joka on tuotettu mahdollisimman ekologisesti, on tulevaisuuden suunta maataloudessa. Eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen tulee olla itsestään selvää. Ruokahävikki niin tuotannon eri vaiheissa kuin kotonakin tulee saada niin pieneksi kuin mahdollista.

Usein, kun puhutaan ruokahävikistä, puhutaan kaupoissa myymättä jääneistä tai vanhoiksi menneistä elintarvikkeista. Harrastelijaviljelijänä minua on ihmetyttänyt, miten kaupan porkkanat ovat kaikki niin suoria ja tomaatitkin tasaisen punaposkisia.

Missä ovat kaikki kummallisen malliset porkkanat, käyrät kurkut ja muotopuolet tomaatit? Euroopassa hävitetään 300 miljoonaa tonnia vihanneksia ja hedelmiä vain sen takia, että ne ovat rumia. Laatuluokituksetkin ilmeisesti perustuvat ulkonäköön eivätkä makuun. Kun valtavia määriä ruokaa siirretään suoraan pellolta kompostiin, on se todella paha ilmastoteko. Siinä käydään läpi kaikki muut ruoantuotannon vaiheet ilmastovaikutuksineen paitsi kauppaan kuljetus ja syöminen.

Toisinkin voi tehdä. Ranskalainen kauppaketju on tehnyt rumista vihanneksista brändin: ensimmäisessä vaiheessa kasviksista tehtiin keittoja ja mehuja, joita maistatettiin asiakkaille. Kun rumilukset sitten havaittiin herkullisiksi, niitä alettiin myydä kauppaketjun myymälöissä 30 % alennuksella. Ainoa ongelma kauppaketjun mukaan oli se, että ne yleensä loppuivat kesken. Siinä on todellakin positiivinen ongelma.

Laitan tässä toivoni elintarviketeollisuuteen. Toivottavasti siellä käytetään kaikki rumiluksetkin, ja me syömme niitä tietämättämme. Minä ainakin olisin valmis laittamaan niistä ruokaa ihan tieten tahtoenkin.

Mistähän se johtuu, että nykyisin suhtaudutaan niin vakavasti ”parasta ennen” ja ”viimeinen käyttöpäivä” -merkintöihin? Muistan vielä ajat, jolloin varoiteltiin siitä, ettei kotitekoisia homeisia hilloja tule syödä. Se oli aivan oikea ohje. Olemmeko tulleet jo liiankin varovaiseksi emmekä enää luota omiin aisteihimme? Jos ruoka-aineet tuoksuvat tuoreelle ja ne näyttävät olevan kunnossa, niin miksipä niitä ei voisi käyttää. En nyt kuitenkaan halua yllyttää käyttämään ikivanhoja elintarvikkeita. Itse käytän esimerkiksi jogurttia ja piimää, joissa parasta ennen päivämäärä on mennyt muutama päivä sitten. Parasta ennen –merkintähän on eri asia kuin viimeinen käyttöpäivä. Viimeinen käyttöpäivä merkitään tuotteisiin, jotka pilaantuvat helposti. Lisää tietoa pakkausmerkinnöistä löytyy Eviran sivuilta. Harvoinpa sitä kotona niin suuria varastoja on, että elintarvikkeet kovin vanhoiksi ehtivät. Katsellaan ja nuuhkitaan elintarvikkeita ennen kuin heitetään ne pois. Pienilläkin teoilla on vaikutusta ruokahävikkiin ja ruoantuotannon ilmastovaikutuksiin.

Lapsuudessani kieli oli ihan tavallista ruokaa. Silloin taisi olla nykypäivää tavallisempaa käyttää teurastetusta eläimestä kaikki mahdollinen. Naapurustooni on avattu lähiruokakauppa, josta saa satunnaisesti kaikenlaisia ruhonosia. Onneksi en ole ainoa, joka on valmis kokeilemaan minulle uusia, mutta vuosikymmenien takaa perinteisiä reseptejä. Jos eläimiä syömme, niistä on myös käytettävä hyväksi kaikki ruhonosat.

YK:n alainen elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO ehdotti jo keväällä 2013, että hyönteisravinto voisi olla se tapa, jolla ratkaistaan maailman ruokapula. FAO:n mukaan vuonna 2050 maailmassa on arviolta 9 miljardia ihmistä. Jotta heidät kaikki saataisiin ruokittua, tulisi ruoantuotannon kaksinkertaistua. Maapallon kestokyvyllä on rajansa, eikä tällaista määrää ihmisiä voida ruokkia tavalla, jolla länsimaiset ihmiset syövät nykyisin. Esimerkiksi sirkoille syötetty rehu tuottaa yli kymmenkertaisen määrän proteiinipitoista ravintoa verrattuna siihen, mitä naudoille syötetty rehu tuottaa. Vaikka yli 2 miljardia ihmistä maailmassa jo syö hyönteisruokaa, monelle länsimaalaiselle se on vielä tänä päivänä hyvin kaukainen ja jopa epämiellyttävä ajatus.

Armeijamme vuoden 1985 Luonnonmuonaohjeessa todetaan: ”Hyönteisiä voi syödä paahdettuna ainakin heinäsirkkoja, kaskaita ja koskikorennon toukkia.” Kuinkahan moni armeijan käynyt on jo maistanut hyönteisruokaa? Itse olen hyönteisiä syönyt vahingossa muun ravinnon mukana, marjaluteet ja ”vattumadot” niistä varmaankin tuoreimpina. Ensiajatukseni oli, että varsinaiseen ensikokeiluun sopisi suklaapatukka tai joku jauhe- tai tahnamainen valmiste. Toisaalta, kyllähän vuosikymmeniä sitten söin ensimmäiset etanatkin valkosipulietanoina. Niissä oli etanan rakenne ja ulkonäkö tunnistettavissa. Miksipä ei siis myös jauhomato tai sirkka?

Nykyisin hyönteisiä, niiden osia tai prosessoituja hyönteisiä ei saa tuoda Suomeen, myydä, markkinoida, luovuttaa tai tarjota elintarvikkeina. Tässä Suomi tulkitsee EU-lainsäädäntöä samoin kuin useimmat EU-maat. Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan puutu siihen, syökö yksittäinen kansalainen hyönteisiä vai ei. Vastuu omista kokeiluista on kokeilijalla itsellään.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta EFSA:lta on tulossa raportti siitä, mitä tiedetään hyönteisten turvallisuudesta ravintona tai rehuna, aikaisintaan syksyllä 2015. Uuden uuselintarvikeasetuksen valmistelu on jo pitkällä. Toivottavasti siinä otetaan selvä kanta myös hyönteisruokaan. Kiinnostus hyönteisruokaan tuntuu lisääntyvän nopeasti. Lainsäädännön on pysyttävä perässä.

Palataan ruoka-asioissa suomalaisille juurillemme, mutta katsotaan rohkeasti kohti uusia ideoita.

Leena Riittinen, Helsinki http://www.leenariittinen.fi/

Tähän blogiin on yhdistelty sivuillani olevia ruoka-aiheisia kirjoituksia: http://www.leenariittinen.fi/ruoka/