Rahkonen Susanna_14-10-27_025_pieniPalkkaukseen ja sukupuoleen liittyy kummallisia myyttejä. ”Hyvä palkka naiseksi”, saatettiin joskus  takavuosina sanoa. Joku sanoo niin ehkä edelleenkin tai ainakin ajattelee. Tai jos nainen ansaitsee perheessä miestään enemmän, se muistetaan aina mainita vähän naureskellen. Enää kukaan ei kuitenkaan kehtaa sanoa, ettei naiselle tarvitse maksaa niin paljon kuin miehelle. Joskus nimittäin oli ajatuksena, että miehet ovat perheen pääasiallisia elättäjiä ja naiset tienaavat vain täydentäviä taskurahoja. Siksi naisille ei maksettu samoin kriteerein kuin miehille.

Syyt sille, että naiset saavat edelleen alempaa palkkaa kuin miehet, kumpuavat jostain kaukaa. Taustalla ovat asenteet, mutta myös rakenteet. Palkkaeroja on tutkittu hyvin paljon ja pitkään. Ensimmäiset tilastot löytyvät jo 1930-luvulta.

Ylityöt tai lyhyemmät työajat eivät selitä

Naisten euro on edelleen kuuluisat 80 senttiä. Tai on siitä vähän petrattu. Palkkaero on nyt 83 prosenttia. Palkkaero tuntuu niin epäoikeutetulta, että monen tekee mieli kyseenalaistaa koko juttu. Usein kuulee väitteitä, että naiset tekevät vähemmän ylitöitä tai että naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä ja erot johtuisivat niistä. Näin ei kuitenkaan ole. Osa-aikatyöt, lyhyemmät työajat ja ylityöt on putsattu vertailuista pois. Palkkoja vertailtaessa on katsottu säännöllisen työajan keskiansioita ja siinä ero on sitkeästi olemassa. Jos kaikki mahdolliset ansiot otettaisiin vertailuun, totuus olisi paljon raadollisempi. Ero olisi tuolloin 75 prosenttia ja valitettavasti naisten tappioksi.

Mies- ja naisvaltaiset alat

Entä miten palkkaerojen arviointiin vaikuttaa väite siitä, että naiset työskentelevät hyvin erityyppisillä aloilla kuin miehet? Naiset vähemmän tuottavilla aloilla kuin miehet. Tämäkään ei kokonaan poisselitä palkkaeroja, koska tutkimusten mukaan naisten ansiot ovat kaikilla aloilla pienemmät kuin miesten. Näin on myös miehisiksi koetuilla teknisillä aloilla. Tutkimuksissa on havaittu, että naisten ja miesten palkkahaitarit ovat hyvin erilaiset. Miehillä palkkahaitari on paljon laajempi. Ikä, koulutus ja työkokemus nostavat naisten palkkoja vähemmän kuin miesten.

Äitiys ja sen aiheuttama poissaolo työelämästä ei myöskään selitä eroja, koska olemassa on paljon lapsettomia naisia, jotka kohtaavat samat erot palkkapussissaan. On myös havaittu, että kun samaan tehtävään tulee mies, palkka tuppaa nousemaan. Tutkimuksissa on edetty myös työpaikka- ja tehtävätasolle asti ja aina vain palkkaeroa löytyy.

Naisten tekemää työtä arvostettava

Ratkaisuksi palkkaeroihin ehdotetaan usein naisten hakeutumista miehisille aloille. On surullista, jos näin tunnustetaan, että vain miehisille aloille maksetaan reilua palkkaa. Sehän on väärin. Kyse on siitä, että naistenkin tekemää työtä on arvostettava ja arvotettava paremmin. Tässä kohdassa puhutaan lähinnä hoito- ja hoivatyöstä, kasvatusalasta ja monenlaisista palvelutehtävistä. On hyvä ja kannatettava tavoite, että kukin yksilö, niin nainen kuin mies, löytäisi oman potentiaalinsa ja voisi mennä itselleen sopivalle alalle sukupuoliodotuksista riippumatta. Monenlaista työtä tulee arvostaa. Toiset tehtävät luovat edellytyksiä sille, että toiset tekevät niitä kovia juttuja.

Työn arvostamisessa on mukana hyvin paljon mutu-tuntumaa sekä alitajuisia kulttuurisia oletuksia ja mieltymyksiä. Se on kuitenkin tosiasia, että vielä tänäkin päivänä työnantaja saa naisten työpanoksen viidennestä halvemmalla kuin miesten. Naiset ovat eräänlaista halpatyövoimaa. Jos samapalkkaisuus olisi ollut oikeasti tärkeä tavoite ay-liikkeelle, kysymys olisi hoidettu ajat sitten kuntoon. Samapalkkaisuus hyödyttää koko perhettä, joten se on myös perheellisten miesten etu.

Samapalkkaohjelman tavoitteet

Samapalkkaisuutta koskevat linjaukset lähtevät kaukaa, jo kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimuksista sekä EU:n samapalkkadirektiivistä. Samapalkkaohjelmia on laadittu ja edistetty vuosien varrella paljon. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt linjasivat viimeksi, että palkkaero olisi saatava kurottua 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä ja 10 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Nyt ollaan päästy 17 prosenttiin.

On myös todettu, että vaikuttamalla naisten ja miesten hoivavastuun jakautumiseen nykyistä tasaisemmin myös miehille, parannetaan naisten työmarkkina-asemaa. Tämä on yksi osanen ratkaisua. Ennenkaikkea tasapuolisempi vanhempainvapaiden jako hyödyttäisi lapsia sekä vanhempi-lapsisuhdetta. Sillä on toki vaikutuksia myös naisten ura- ja palkkakehitykseenkin.

Erilaisia keinoja

Myös palkkatietojen julkisuudesta olisi apua.  Perinteisesti palkkaa on pidetty häveliäisyysverhon takana, mutta samapalkkaisuuden nimissä olisi hyvä raottaa sitä hieman. Ainakin se pakottaisi perustelemaan palkkauspäätökset aiempaa paremmin. Samalla se pakottaisi myös ajattelemaan, mistä tekijöistä palkkaus muodostuu.

Myös anonyymit, eli  nimettömät haut voivat auttaa työnhakuprosessin alkupäässä. Näin jämeränoloinen mieshahmo ei ohita naisosaajaa vain siksi, että on mies ja että hakija liittää miessukupuoleen tiettyjä pätevyys- ja käyttäytymisoletuksia.  Sama tietenkin toisinkin päin. Eivät kaikki naiset ole hengetärtyyppiä.

Mitenköhän meidän kävisi, jos kaikki naiset yhtäkkiä menisivät lakkoon? Aika moni asia menisi sekaisin. Meitä on puolet. Kaikkia tarvitaan.

Susanna Rahkonen,
juristi, kaupunginvaltuutettu,
Espoo

http://susannarahkonen.fi/