Minna SorsaSuomessa voi perustaa yrityksen, kunhan ensin selvittää paperirumban, ja löytää tiensä yrittäjäksi. Moni on tämän tien läpikäynyt, sillä yritysten lukumäärä Suomessa on reilu neljännesmiljoona.

Pienten ja keskisuurten yritysten liikevaihto on 53 prosenttia kokonaisliikevaihdosta.

Pienten ja keskisuurten yritysten osuus yrityskannasta on 99,8 prosenttia. Näistä alle 10 hengen yrityksiä on yli 90% prosenttiyksikköä. Pääosa työllistää alle 2 henkilöä. Monet toimivat yksinyrittäjinä. Naiset ovat hyvin usein pienyrittäjiä. Naisyrittäjillä tyypillistä on, että he pyörittävät esimerkiksi yhden ihmisen kampaamoa tai toimivat hierojina.

Naisyrittäjät ja miesyrittäjät toimivat usein eri aloilla. Pienyrittäjät työllistävät itsensä, mutta yhteiskunta ei huomaa riittävästi nykyisellään varsinkaan pienyrittäjien tukemista. Esimerkiksi kuntien ja maakuntien elinkeinoelämän kehittäminen korostaa kaavavarantoja ja tontteja, sekä panostaa suuriin yrityksiin ja niiden tuomiin veroeuroihin. Elinkeinopoliittinen puhe on teknistynyt ja jättää esimerkiksi palveluyrityksiä pimentoon.

Eivät pienyrittäjät niitä tontteja tarvitse läheskään aina, vaan muunlaista tukea. Minusta näyttää siltä, että elinkeinopolitiikka katsoo yhteiskuntaa teknisten lasien kautta.

Tunnen monia pienyrittäjiä ja heiltä olen kuullut, että taloudellinen pärjääminen vaatii kovaa työtä. Arvostuksessa on eittämättä kehittämisen varaa, vaikkakin naisyrittäjät ovat kyselyiden mukaan pääosin tyytyväisiä työhönsä. Kaikkein tyytyväisimmät ovat terveys- ja sosiaalipalveluissa toimivat naisyrittäjät. Samalla naisyrittäjät kokevat stressiä enemmän kuin muut työssäkäyvät naiset. Paineita luovat taloudellinen vastuu, kiire, tekemättömien töiden paine ja työn epävarmuus.

Tulotaso, ja riittääkö raha?

Yrittäjien keskimääräiset tulot vuonna 2011 olivat 45 061 euroa. Yrittäjien tulot eivät jakaudu tasaisesti. Reilulla viidenneksellä yrittäjistä tulot jäivät toissa vuonna alle 15 000 euroon, lähes kahdella kolmanneksella tulot jäivät alle keskipalkan ja vain vajaalla viidenneksellä tulot ylittivät 55 000 euroa.

Alle 15 000 vuositulot kertovat, että osa yritystoiminnasta on osapäiväistä tai sivutoimista, tai että alalla ei töitä riitä. Suurella todennäköisyydellä siis pienyrittäjien ja naisten tulotaso ei sittenkään korvia huumaa. Nämä pienyrittäjät ovat itsensä työllistämällä poissa työttömyystilastoista. Niinpä heidän taloudellisesta pärjäämisestä tulisi yhteiskunnankin kantaa huolta. Kaiken työnteon tulisi olla kannustavaa.

Mitä yhteiskunnassa pitää tehdä, ja muuttaa?

Yhteiskunnan tulee nykyistä enemmän panostaa pienyrittäjyyteen. Välineitä on kaksi:

  1. Yrittäjän tuki, osaaminen
  2. Yhteiskunnan uudenlaiset panostukset

Osaaminen on päivän sana, yrittäjän tulee selviytyä uuden ajan haasteista esimerkiksi markkinoinnissa tai somessa. Saavatko pienyrittäjät koulutukseensa yhteiskunnan tukea, kuten palkansaajat?

Tällä hetkellä SITRA hakee sosiaali- ja terveysalalta innovaatioita ja pyrkii kehittämään uusia hyvinvointipalveluja, rakentamaan verkostoja sekä tukemaan kansainvälistä kehitystä. Suomessa on eittämättä sellaista osaamista terveydenhuollon saralla, vaikkapa neuvolapalvelut, joista pystyisi rakentamaan kansainvälisen koulutuksen ja konsultaation menestystarinoita. Uuden EU-rahoituskauden alussa olisi myös kehittämisrahaa haettavissa. Voisivatko myös pienyrittäjät nousta tähän kelkkaan?

Eräs päivän sana on verkostoituminen, jonka kautta yrittäjä voi löytää synergiaetuja yrityksensä kasvussa. Hyvä esimerkki on Tampereen Tallipiha pienyrittäjineen, ja kokonaisuus, jossa kaikki hyötyvät yhteistyöstä.

Yrittämisen ja perheen yhteensovittamisen tulee löytää välineet: Työnantajille koituvat vanhemmuuden kustannukset on jaettava yhteisvastuullisesti. Perhevapaakustannukset tulee tasata kaikkien työnantajien kesken, laajalta veropohjalta.

Nyt pienimpien yritysten työllistämismahdollisuudet ovat selvästi heikentyneet. Ne tarvitsevat kannustavuutta, jotta uusia työpaikkoja alkaisi taas syntyä. Tehokas kannustin syntyisi verohelpotuksesta. Arvonlisäveron alarajaa voidaan nostaa. Tai kestäisikö valtion talous sen, että yksinyrittäjien alv puolitettaisiin?

Auttaisiko, mikäli vanhempainvapaat muutettaisiin 6+6+6 -mallin mukaiseksi? Mallissa molemmille vanhemmille kuuluu yksi kuuden kuukauden jakso ja yksi jakso on jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla. Isiä tarvitaan yhtä lailla kuin äitiä vauvan arkeen. Perhevapaiden uudistamisen mallissa kannatan henkilökohtaisesti vapaaehtoisuutta, sillä kyse on ensisijaisesti perheen kyvystä selviytyä taloudellisesti.

Yrittäjällä tulee olla tasa-arvoinen oikeus perhe-elämään sekä sosiaali- ja työttömyysturvaan, esimerkiksi sairastuessa tulee saada samoja oikeuksia yhteiskunnassa, kuin muutkin työssä käyvät. Myös yrittäjälle tulee varmistaa riittävä eläke. Entä voisivatko pienyrittäjät saada kesälomaa? Ja kuinka se onnistuisi?

Lisäksi kuntoutus- ja työterveyshuoltopalvelut auttaisivat jaksamaan työssä.

Kunnissa tärkeitä ovat julkiset hankinnat: tulisi kilpailuttaa pienemmissä koreissa ja lisätä palveluseteleiden käyttöä. Siten lähialueen yrittäjät saavat työtä. Pienyrittäjät ansaitsevat huomioita myös elinkeinopolitiikan kehittämisessä – aivan kuten suuryritykset, alan kokonaisuus huomioiden.

Minna Sorsa

Kirjoittaja on terveystieteiden maisteri ja psykiatrinen sairaanhoitaja, joka työskentelee Lasten mielenterveystyön kehittämiskeskuksessa. Työnkuvassa on Vauvojen ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen.

Maakuntahallituksen jäsen ja kaupunginvaltuutettu Ylöjärveltä

Eduskuntavaaliehdokas 169 Pirkanmaalta