Aina nähdessäni lapsen ja nuoren näen maan tulevaisuuden, hahmottavatko päättäjämmekin Saido Mohamedasian näin?

Koulutus on Suomessa tärkeä arvo ja edellytys menestymiselle työelämässä. Suomi on Pisa‐tutkimusten ym. mukaan koulutuksen huippumaa. Oppimistulokset ovat maailman kärkeä ja kaikilla on mahdollisuus kouluttautua. Tämä koulutussysteemi toimii hyvin myös alaikäisen pakolaisnuoren tullessa Suomeen: hän pääsee heti opiskelemaan asuessaan perheensä kanssa tai yksintulleena perheryhmäkodissa, jossa on tarjolla jatkuvaa tukea koulunkäyntiin, kielen oppimiseen ja Suomeen sopeutumiseen. Nuori on tässä vaiheessa uuden tulevaisuuden äärellä.

Turvapaikanhakijalapset ja ‐nuoret ovat eläneet epävakaissa olosuhteissa sekä kokeneet paljon muutoksia, menetyksiä sekä pettymyksiä elämässään. Tästä syystä turvapaikanhakijalapsen tai ‐nuoren tukemisessa on tärkeää kiinnittää huomiota tulevaisuuden tunteen rakentamiseen. Tämä on ongelmia ennaltaehkäisevää työtä. Sotaa tai traumoja kokenut nuori tarvitsee tukea erityisesti, kun 18 vuotta täytettyään tämän olosuhteet ja opiskelutilanne muuttuvat jälleen merkittävästi. Katkeaako nuoren opiskelu täysin vai joustaako koulutussysteemi ja tarjoaa nuorelle tulevaisuuden, opiskelupaikan?

Putoaako maahanmuuttajanuori 40 000 koulupudokkaan joukkoon vai onko nuoren mahdollista jatkaa opiskeluaan kohti ammattitutkintoa ja työllistymistä? Kysymyksessä on systeeminkattava konkreettinen ”koulutustulppa”. 18 vuotta täyttäneen nuoren peruskoulupolku katkeaa ‐ oppivelvollisuus on päättynyt, eikä koulutusjärjestelmä mahdollista opiskelun joustavaa jatkamista, vaan nuori tulee siirretyksi aikuisten koulutuslinjoille. Monet nuoret tarvitsisivat kuitenkin enemmän tukea ja vertaissuhteita kuin mitä näissä aikuisille suunnatuissa opinnoissa on tarjolla. Tämä ongelma näkyy erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Täysi‐ikäistyvän yksintulleen on muutettava pois jo kodiksi tulleesta ryhmäkodista vieraaseen pakolaisten vastaanottokeskukseen, oleskeluluvan saatuaan tutusta perheryhmäkodista jopa aivan yksin asumaan, tai sosiaaliviranomainen voi järjestää hänelle ammattiopiston asuntolapaikan.

Nykyiseen suomalaiseen koulutusjärjestelmään kuuluu suunnitella jokaiselle nuorelle hänelle sopiva opiskelupaikka ja –polku. Peruskoulun yhdeksännen luokan opinto‐ohjaus takaa tämän nuorelle – mutta takaako se sen 18 vuotta täyttäneelle yksintulleelle pakolaisnuorelle? Miten koulutussysteemiä voitaisiin kehittää ja ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä? Onko syrjäytyminen nuorelle aivan turha henkilökohtainen tragedia? Paljonko yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle?

Pakolaisnuoren hyvinvointi edellyttää nykyistä enemmän jatkuvuutta olosuhteisiin, myös täysi‐ikäisyyden kynnyksellä. Olisiko mahdollista esimerkiksi perustaa lisää kymppiluokkia, joissa 18 vuotta täyttänyt pakolaisnuorikin voisi suorittaa peruskoulunsa valmiiksi? Olisiko yksintulleen pakolaisnuoren mahdollista pysyä jo kodiksi muodostuneessa perheryhmäkodissa tuttujen aikuisten kanssa tilanteen sitä edellyttäessä? Joustavammassa ratkaisussa myös peruskoulun opinto‐ohjaaja kykenisi joustavan opiskelun jatkamisessa.

Miksi nuoret syrjäytyvät samalla, kun hallituksen budjettiriihessä pohditaan mistä rahaa leikataan?

Ratkaisu ei voi olla jatkuva resurssien leikkaaminen, vaan se, että nuorten tilanne kartoitetaan, etsitään sopivat auttamiskeinot ja ennaltaehkäistään tilanne ennen kuin haaste muodostuu ongelmaksi. Kun yhteiskunnassa kannetaan niin laajalti huolta pakolaisnuorten sopeutumisesta Suomeen, on tärkeää

kiinnittää huomiota uhkakuvien sijaan siihen, miten nuorten syrjäytymistä voidaan ennaltaehkäistä. Koulutuksen tukemisella on tässä keskeinen rooli. Erityisesti tilanteessa, jossa nuori ei perheenyhdistämisen vaikeuden vuoksi saa perhettään Suomeen, täytyisi olla tukea tarjolla aikuistumisen kynnyksellä koulutuksen jatkon varmistamiseksi. Ollaan jo myöhässä, kun virkamiehet alkavat herätä havaitsemaan syrjäytymisen aiheuttamat oireet, päihde‐ ja mielenterveysongelmat, nuorten mahdollisen radikalisoitumisen.

Tulevaisuuteen eli lapsiin ja nuoriin investoitu sijoitus maksaa aina itsensä takaisin tulevaisuudessa! Kun tuetaan nuoria yksilöinä heidän omista tarpeistaan käsin, se voi myöhemmin ilmetä hyvinvointina, yrittämis‐ ja innovaatiotoimintana sekä koko yhteiskunnan eteenpäinmenona. Jos investoidaan nuoriin, on se investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen. Tämä tulisi hallituksenkin huomioida. Jos nuori syrjäytyy, koska on jäänyt vaille tukea koulutuspolullaan ja pudonnut palveluiden väliin 18 vuotta täytettyään, ovat auttamistoimenpiteet tämän jälkeen usein jo liian myöhässä.

Tällä hetkellä yksintulleiden nuorten ja lasten tilanne on todella huolestuttava, kun he putoavat täysi‐ ikäisyyden myötä tuen ja usein myös koulutuksen ulkopuolelle. Samalla perheenyhdistämisen vaikeuttaminen entisestään asettaa nämä nuoret vieläkin heikompaan asemaan. On aika ottaa vakavasti erilaisten, eri taustoista tulleiden nuorten tukeminen ja mahdollistaa kouluun liittyvä hyvinvointi, tätä kautta työn saaminen sekä uuteen kotimaahan asettuminen.

Hyvää alkavaa kouluvuotta 2016‐2017 kaikille! 

Saido Mohamed, helsinkiläinen varavaltuutettu ja kuntavaaliehdokas

Kirjoitus on julkaistu alunperin Uuden Suomen blogina 7.8.2016: http://saidomohamed.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220957-mita-tarkoittaa-joustava-opintopolku-18-vuotta-tayttaneelle-pakolaisnuorelle