Näinä hetkinä moni nuori tekee ratkaisevia päätöksiä tulevaisuutensa kannalta, sillä koulutuksen yhteishaku on käsillä. Ammatillisen ja lukiokoulutuksen yhteishaku alkoi jo helmikuussa ja päättyy maaliskuun puolivälin tienoilla. Sen jälkeen alkaa korkeakoulujen yhteishaku.

Koulutuksen merkitys on tulevaisuuden työelämässä yhä tärkeämpää. Jos opinpolku jää lyhyeksi, samoin saattaa käydä myös työuralle. Samalla koulutuksen ja opiskeluvalintojen merkitys myös tasa-arvon toteutumiselle kasvaa. Koulutus on nimittäin mitä suurimmassa määrin tasa-arvokysymys.

Vaikka elämme 2000-lukua, nuorten koulutusvalintoja ohjaavat Suomessa edelleen stereotyyppiset käsitykset eri sukupuolille sopivista aloista. Eriytyminen alkaa jo peruskoulusta ja jatkuu korkea-asteelle saakka. Esimerkiksi toisella asteella lähes 89 % sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan tutkinnon suorittaneista on naisia, kun tekniikasta ja liikenteestä valmistuneista 83 % on miehiä.

Jos koulutusvalintojen suhteen tilanne on tämä, niin ei liene yllätys, että myös työmarkkinat ovat Suomessa yhdet Euroopan sukupuolittuneimmista. Vain kymmenesosa aloista on sellaisia, joissa naisten ja miesten osuus on 40–60 %. Naiset päätyvät työelämässä erilaisille aloille ja erilaisiin asemiin kuin miehet. Ja se näkyy myös palkoissa.

Tasa-arvon mallimaassa palkkaero on ja pysyy. Palkkaeroa on saatu kurottua viimeisen kymmenen vuoden aikana vain kolme prosenttiyksikköä 17 prosentin tuntumaan. Samapalkkaisuusohjelman tavoitteita ei ole saavutettu. Ja kun naisten palkkakehitys laahaa, se kertautuu eläkkeissä.

Ongelmavyyhden ratkaisun avain on hyvä opinto-ohjaus. On tärkeää, että nuoria ei ohjata tekemään koulutusvalintoja sukupuolen, vaan aitojen kiinnostuksen kohteiden ja kykyjen perusteella.

Näin ei valitettavasti aina ole. Viime aikoina moni on jakanut somessa kauhutarinoita omista kokemuksistaan yläkoulun opinto-ohjauksesta. Ne kertovat ikävää tarinaa siitä, että monessa tapauksessa opinto-ohjauksen taustalla on edelleen liian usein stereotyyppiset käsitykset sukupuolesta.

Onneksi toisenlaisiakin tarinoita on. Niissä tarinoissa opo on onnistunut kohtaamaan nuoren ihmisenä, ei sukupuolen tai minkään ihmisryhmän edustajana. Niissä tarinoissa nuori on löytänyt unelma-ammattinsa kiinnostuksen ja taitojen mukaiselta alalta, vaikkei se olisikaan se perinteinen valinta.

Hyvä opinto-ohjaaja voi vaikuttaa monen nuoren tulevaisuuteen. Siksi opinto-ohjaajien täydennyskoulutus on tasa-arvokysymys.

Krista Mikkonen

Kirjoittaja on Vihreä kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja