Vuonna 2015 Sipilän tuore hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Nyt hallituskauden viimeisenä vuotena voi vain todeta, että Sipilä kumppaneineen on todella kuvitellut tämän olevan totta, sillä hallitus ei ole tehnyt elettäkään esimerkiksi naisten ja miesten välisten palkkaerojen korjaamiseksi. Päinvastoin.

Sipilän, Orpon ja Soinin toimesta on isketty koviten juuri naisvaltaisille aloille. Naiset maksavat selkänahastaan Suomen julkisen velan tasapainottamisen Juhien, Petterien ja Timojenkin puolesta. Siitäkin huolimatta, että Suomessa naisen euro on edelleen vain 84 senttiä miehen eurosta.

Hallitukselle tuntuu olevan helppoa leikata pienituloisilta ja naisvaltaisilta aloilta, mutta kun puhutaan miljoonien eurojen turhista yritystuista miesvaltaisille aloille, ei leikkauksiin kyetä sitten millään.

Yksi oleellinen uudistus, jolla naisia oltaisiin voitu nostaa aktiivisesti palkkakuopasta, on perhevapaauudistus. Perhevapaauudistuksella olisi voitu purkaa erityisesti niitä rakenteita, jotka heikentävät perheenperustamisikäisten naisten työllisyyttä tai altistavat köyhyysloukkuun tippumiselle. Hallitus kuitenkin pitäytyi hallitusohjelmansa kirjauksessa, että naiset ja miehet ovat jo tasa-arvoisia, eikä täten nähnyt tarpeelliseksi luoda toimivaa perhevapaauudistusta. Hallituksen pieninkin yritys sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi työmarkkinoilla sukelsi pää edellä rapakkoon.

Surullisinta perhevapaauudistuksen kaatumisessa oli kuitenkin se, ettei se enää edes yllättänyt. Onhan hallituskauden aikana toteutettu jo kilpailukykysopimuksen nimissä julkisen sektorin lomarahojen leikkaukset, jotka kohdistuivat nimenomaan naisvaltaisille ja matalapalkkaisille aloille. Tämän lisäksi hallituksen toteuttamat massiiviset koulutusleikkaukset osuvat niin ikään naisvaltaiselle alalle tehden opettajien työstä entistä raskaampaa heikennettyjen resurssien keskellä.

Viime viikkoina onkin ansaitusti noussut keskusteluun lastentarhanopettajien palkat. Kaikki lähti liikkeelle julkisuuteen nousseesta sopimuksesta, jolla pääkaupunkiseutujen suuret kunnat ovat sopineet, ettei lastentarhanopettajien palkoilla kilpailla. Sopimuksen olemassaolo kiistettiin myöhemmin, mutta sosiaalisen median perusteella monet ovat olleet järkyttyneitä siitä, kuinka pienet palkat meidän varhaiskasvatuksen ammattilaisilla oikeasti on. Ja syystäkin saa järkyttyä. Siihen nähden, että Suomi tunnetaan maailmalla laadukkaasta koulutuksesta ja maailman parhaista opettajista, on käsittämätöntä, millaisessa palkkakuopassa lastentarhanopettajia pidetään.

Valitettavasti naisvaltaisella sosiaali- ja terveysalalla asia on hyvin samansuuntainen. Hallituksen tasa-arvotyö, varsinkin mitä tulee naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventamiseen tai naisten aseman parantamiseen työmarkkinoilla, on jäänyt kaikin puolin miinusmerkkiseksi. Sipilän hallituksella on kuitenkin vielä suurin pommi räjäyttämättä. Tällaisenaan läpi vietynä sote-uudistus tulee käynnistämään Suomen historian suurimmat YT-neuvottelut. Ei tarvitse kovin kauan miettiä, ketkä ovat näiden neuvotteluiden suurimmat kärsijät. Eivät ainakaan Juhat, Petterit ja Timot.

Tasa-arvon edistäminen vaatii konkreettisia tekoja eikä pelkkää kaunopuhetta, sillä tasa-arvo ei ole valmis. Vihreiden vaihtoehto on tehdä politiikkaa, joka edistää aidosti naisten asemaa työmarkkinoilla – näin kavennetaan myös naisten ja miesten välisen euron eroa. Keskeisimmät ja akuuteimmat ratkaisut ovat sote-uudistuksen korjaaminen ennen kuin tehdään peruuttamattomia virheitä, kunnianhimoisen perhevapaauudistuksen toteuttaminen, lomarahaleikkausten kompensointi, koulutukseen panostaminen jokaisella koulutusasteella sekä sukupuolivaikutusten arviointi osana kaikkea päätöksentekoa.

Touko Aalto

Kirjoittaja on Vihreiden puheenjohtaja ja kansanedustaja Jyväskylästä