”Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!”

Tuo huuto on Suomessa syyri,

Mut mikä se on se kyltyyri?

Kas, siinäpä pulma on jyyri.”

Näin lausui Eino Leino 1912 ilmestyneessä runoteoksessaan Tähtitarha. Suomi ei ollut vielä itsenäistynyt, mutta itsenäisyyden ajatukset olivat vahvoja. Kulttuuria pidettiin yhtenä tärkeimmistä itsenäisyyttä puoltavista tekijöistä, mutta oliko katajaisella kansalla kulttuuria, jolla vakuuttaa, että olemme itsenäinen kansa?

Säveltäjät, kirjailijat ja taiteilijat tuottivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella innokkaasti suomalaisuudesta kumpuavia teoksia, joiden innoittajina olivat Kalevala, Kanteletar ja runonlaulajat, joista tunnetuin on Larin Paraske. Hänen taitonsa oli poikkeuksellinen. Larin Paraskelta on taltioitu yli 32 000 runosäettä ja kaikkia kalevalaisen runouden eri lajeja. Henkisen rikkauden esteenä ei ollut lukutaidon puute, köyhyys ja kamppailu toimeentulosta.

Mitä jos meillä ei olisi Kalevalaa ja Kanteletarta? Mitä jos Elias Lönnrot ei olisi lähtenyt runonkeruumatkoilleen? Mitä jos hän ei olisi kysynyt, millainen Suomen kansa on ollut ja mistä se on tullut? Mitä jos hänen lahjakkuuttaan ei olisi huomattu ja hän ei olisi saanut tukijoita, jotta voi suorittaa opintoja eteenpäin? Mitä jos Lönnrot ei olisi ollut utelias?

Onneksi maassamme oli valittu sivistyksen polku jo kauan ennen kuin meistä tuli itsenäinen maa ja oppiminen oli nähty tärkeäksi koko kansan kannalta. Oppineisuus ja ymmärryksen lisääntyminen kansanperinteen merkityksestä mahdollistivat sen, että meilläkin on oma kansalliseepoksemme. Lönnrot ja muut hänen aikansa kansanrunojen taltioijat ovat tehneet meille suuren palveluksen.

Kun meillä on näin vahva ja rikas perintö kansalliseepoksessa sekä taiteessa ja tieteessä, jotka on omalla kielellämme ja omista kulttuurisista lähtökohdistamme meille taltioitu, niin miksi emme ammentaisi juuri tästä perinnöstä? Suomalainen sivistysvaltio on puolustamisen arvoinen. Olemme nousseet piskuisesta maasta yhdeksi arvostetuimmista ja koulutetuimmista maista maailmassa. Koulutus mahdollistaa myös tulevaisuudessa suomalaisen kulttuurin kukoistuksen. Emme tiedä vielä millaisia uusia maailmanvalloituksia tästä maasta syntyy, mutta pidetään huoli, että panostamme edelleen yhdenvertaisiin ja tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin varhaiskasvatuksesta ammatilliseen koulutukseen ja yliopistoihin.

Marjo Tapaninen
Kirjoittaja on Oulun Vihreiden puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Oulusta