Kuva: Tomi Glad

Köyhyys katkaisee yhä useamman lapsen ja nuoren haaveet opinnoista ja harrastuksista. Köyhyys ja sen ilmentyminen ulkoisessa olemuksessa ja mahdollisuuksissa toteuttaa itseään kuten ikätoverit edesauttaa  kiusaamista niin kouluissa kuin vapaa-aikana. Kesälomilta on palattu koulu-, opiskelu- ja harrastearkeen. Kesälomien kuulumiset ja tekemiset jaettu jo sosiaalisessa mediassa, oppitunneilla sekä äidinkielen aineeseen. Toisilla on kerrottavaa ja kirjoitettavaa tarinaksi saakka. Joillakin muutaman rivin tuottaminenkin on tuskaa, vai pitäisikö valehdella? Tuloerot ja lapsiperheköyhyys mahdollistavat tai rajaavat lasten ja nuorten kesälomakokemukset sekä ahdistavat tai antavat ilon kertoa niistä.

Kouluun ja opintoihin paluun varustelukilpailu vaateissa, asusteissa, oppimateriaaleissa, tarvikkeissa, välineissä, jopa kulkuvälineissä on vauhdissa. Kiva paluu kouluun ja opintoihin vuotta varttuneempana alkaa usein uudessa ulkoisessa habituksessa. Lapsilla ja nuorilla on yhä kovemmat ulkonäkö-, reppu-, ja muut varustepaineet toisten silmissä, myös sosiaalinen media lisää näitä paineita. Usein ryhmään hyväksyntä on kiinni siitä, miten muut sinut näkevät ja kokevat. Erilaisuus on otollinen lähtökohta myös kiusaamiselle. Kotijoukoille syntyy kovia paineita vastata näihin paineisiin ja tarpeisiin varustelussa, jotta oma lapsi kokisi tulleensa hyväksytyksi. Monissa vähävaraisissa perheissä lasketaan ja pohditaan, miten pystytään tarjoamaan edes jokaiselle perheen lapselle jotakin uutta päälle pantavaa sekä koulu- ja opiskeluvälineitä reppuineen.

Vaikka koulunkäynti on maksutonta, aiheutuu koulusta ja opiskelusta paljon kustannuksia niin lukiossa kuin toisella asteella, korkea-asteesta puhumattakaan. Lukiossa oppikirjat tekevät ison loven monen perheen käyttövaroihin. Samoin kuin opintoalasta riippuen toisella asteella opiskelijoiden tulee hankkia työvaatteet, työ/turvajalkineet, oppikirjat ja alan vaatima työvälineistö, jotta pääsee edes opettelemaan ammattia. Vuositasolla nämä kustannukset saattavat nousta jopa kahteen tuhanteen euroon.

Lapsilta ja nuorilta toivotaan sekä yhteiskunta suorastaan vaatii harrastuneisuutta johonkin. Nuorten liikkumattomuudesta kirjoitetaan alati. Syksyllä yhä useamman lapsen ja nuoren kalenterit täyttyvät lukujärjestyksen lisäksi harrastuksista. Joukkoon mahtuu yhä kasvava joukko niitä lapsia ja nuoria, joilla ei ole varaa osallistua itselleen mielekkääseen harrastukseen, saati edes siihen kakkosvaihtoehtoon. Lasten ja nuorten kaveripiiri muodostuu usein yhteisten harrastusten ja kiinnostusten pohjalta. Pienituloisille ja/tai monilapsisille perheille koulusta, opiskelusta ja harrastuksista saattaa muodostua kohtuuton taakka, jonka pahimpana uhkana on koulun- tai opiskelun keskeytyminen ja syrjäytyminen. Lasten ja nuorten oppimisvaikeudet, mielenterveysongelmat ja häiriökäyttäytyminen ovat usein signaaleja siitä, että emme pysty takaamaan heille turvallista, vakaata ja tasapuolista ympäristöä kasvaa ja oppia elämää.

Opiskelu ja harrastaminen tulisi olla aidosti mahdollista kaikille perheen tulotasosta riippumatta. Opintojen keskeyttämistä tulee voida vähentää joustavilla ratkaisuilla. Meidän tulee panostaa lasten ja nuorten tukemiseen yksilöllisesti monin eri keinoin mm. opinto-ohjaus, joustavat väylät, ura-ohjaus, lähiopetus, tukiopetus, kuraattoritoiminta, etsivä nuorisotyö ja kohdennettu tuki. Maksuton toinen aste, digitaalinen oppimateriaalien käyttö, oppilaitosten tarjoamat digityövälineet, oppimateriaalien ja oppikirjojen kierrätys.

Useimmilla lapsilla ja nuorilla on halu, tarve ja motivaatio, annetaan heille tilaisuus oppia. Ollaan lasten ja nuorten tukena, läsnä ja aidosti ohjaavina aikuisina. Tulevaisuus on nuorissa ja täynnä mahdollisuuksia!

Teija Österlund, eduskuntavaaliehdokas Porista