Vanhusten hoito on puhututtanut nyt valtavasti. Kiitos Esperi Caren. Minua on ihmetyttänyt se, että yllättyikö joku? Yllättyikö joku siitä, että vanhusten asiat eivät aina ole kohdallaan? Yllättyikö joku siitä, että yksityinen yritys pyrkii tekemään voittoa? Yllättyikö joku, että valvontaa oikeasti tarvitaan?

Ilmeisesti yllättyi. No, pääasia on kuitenkin se, että asiasta puhutaan. Eikä vanhusten tilannetta voi enää sivuuttaa. Kohun jalkoihin tuntuu nyt kuitenkin jäävän kaksi olennaista asiaa. Ensinnäkin se, että kotona asuvien vanhusten tilanne ei myöskään aina ole hyvällä tolalla. Kotihoidon työntekijöillä on kova kiire ja yksin kotona asuvasta ikäihmisestä ei pystytä huolehtimaan riittävän hyvin. Ja toisaalta kohun jalkoihin jää myös se, että kaikkien epäkohtien ohella tehdään myös valtavasti hyvää työtä. On myös hyviä hoitokoteja, on myös hyvää kotihoitoa, on hyvää vanhuutta sekä tyytyväisiä ikäihmisiä, omaisia ja työntekijöitä.

Mutta nyt otsikon mukaiseen asiaan. Vanhusasia on myös naisasia. Kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että suurin osa ikäihmisistä on naisia. Naisten elinikä on pidempi, ja vanhimmissa ikäluokissa naisten osuus on merkittävästi miehiä suurempi. Kun puhutaan vanhustenhoidosta, puhutaan käytännössä ikääntyneiden naisten hoidosta.

Toiseksi vanhusasia on naisasia myös siksi, että hoivavastuu on monesti naisilla. Omaishoitajat, iäkkäistä vanhemmista huolta pitävät lapset sekä lähi- ja sairaanhoitajat ovat useimmiten naisia. Omaishoidossa on valtavasti hyvää sen inhimillisyyden ja kustannustehokkuuden vuoksi. Mutta usein omaishoitaja on tytär, miniä tai vaimo.

Myös ammatikseen vanhuksia hoitavat ovat yleensä naisia. Kutsumustyötä pienellä palkalla tekeviä naisia, jotka usein tuntevat syyllisyyttä, riittämättömyyttä ja ahdistusta jatkuvasta kiireestä ja mitättömistä resursseista. Vaikka tekevät ihan äärettömän tärkeää työtä. Työtä, josta pitäisi voida tuntea iloa, ylpeyttä ja merkityksellisyyttä.

Kun eduskunnassa ja kunnissa päätetään vanhustenhoidon järjestämisestä pidetään naisasia kirkkaana mielessä. Tehdään sellaisia päätöksiä, että ikääntyvillä on hyvä olla. Ja toisaalta sellaisia päätöksiä, että hoivavastuu jakautuisi tasaisemmin ja ettei mennä kohti laajamittaista omaishoitoyhteiskuntaa. Samalla kuitenkin on tärkeä ymmärtää, että erilaisia vaihtoehtoja on oltava. Sama malli ei käy kaikille.

Silja Keränen

Eduskuntavaaliehdokas Oulun vaalipiiristä