Olin viime kuussa bodyposimessuilla ja mua pyydettiin mukaan tähän kampanjaan. Jakamaan kuva omasta kehosta ja kirjoittamaan siitä. Mä sanoin samantien KYLLÄ. Kun luet tämän tekstin niin ymmärrät miksi.

Tarina 29/365
#kehotarina

Tässä kuvassa olen minä maanantai-iltana, kotivaatteissa, meikit jo pois pestynä. Päätin nostaa kuvaa varten paitani ylös sillä mun maha on varmaankin se osa kehoani jota olen joskus nuorempana hävennyt eniten. Muutenkin meillä tuntuu olevan joku ihmeellinen käsitys siitä miltä ihmisen kehon kuuluu näytää. Kehoja on kaikenlaisia ja jokainen niistä on aivan hyvä juuri sellaisena kuin on.

Nykyään kun mä katson peiliin, mä oon todella tyytyväinen. Mä oon oppinut ajattelemaan, että mä olen todella kaunis ja nokkela. On hurjaa huomata, miten siistiä se onkaan. Se, että on oppinut pitämään itsestään todella paljon. Mun tie tähän oloon ja tyytyväisyyteen omassa kehossa on ollut aika pitkä. Nuorempana suhtauduin moneen asiaan heijastamalla sitä, kuinka hyvä tai kaunis olen siihen mitä muut sanoivat. Mulle oli tärkeää, että mua kehuttiin. Mä yritin täyttää jotain ihmeellistä kauneusihannetta. Mä ajattelin, että mun hiusten pitää olla suorat tai vähintään isoilla lainehtivilla kiharoilla, jotta olen kaunis. Tämä johti siihen, että vietin tunteja vessassa suoristamassa hiuksiani ja siihen, että ne mun hiukset kihartui samantien takaisin.

Nyt 32-vuotiaana oon myös hurjan onnellinen, että en koe enää tarvetta suoristaa mun tukkaa päivittäin. Se on kiharana aivan hyvä ja itseasiassa todella kaunis. Mä myös ajattelin nuorempana, että mun pitää olla laiha. Ei minun pidä olla yhtään mitään. Minä voin vaan olla. Olla minä. Jotain mun ajattelussa on selkeästi muuttunut. Aikuisuus on tuonut mukanaan sen, että mä en ole juurikaan kiinnostunut siitä mitä muut minusta ajattelevat. Sitä on jotenkin vapautunut. Aikuisuus on tehnyt sen, että mulla ei ole enää esteettistä ongelmaa mun ahterin koon kanssa. Mä muistan miten mä en kehdannut vielä 22-vuotiaana käyttää lyhyitä sortseja, kun ajattelin mun reisien olevan liian paksut. Koko viime kesän oon kävellyt lyhyissä hameissa ja mun ainoa huoli on ollut, että eihän se mirri vilku liian lyhyen helman alta.

Mä toimin politiikassa ja olen Helsingin kaupunginvaltuutettu. Mun näköisiä ihmisiä ei juurikaan ole politiikassa enkä mä mahdu mihinkään muottiin tai kuvaan siitä miltä politikon pitäisi näyttää. Se on musta aivan hyvä. Musta politiikassa tulee näkyä kaikennäköisiä ihmsisiä, ihan niikuin kaikkialla muuallakin.

Saan politikkosivulleni viestejä joissa mua haukutaan lihavaksi ja nämä huutelijat kertovat, että he eivät halua harrastaa seksiä kanssani. Se on mulle aivan fine. Minä en lähtenyt politiikkaan saadakseni seksiä vaan tehdäkseni maailmaa paremmaksi paikaksi.

Fatim Diarra

Eduskuntavaaliehdokas Helsingistä