Syrjäytymisen taustalla on usein monia eri syitä. Tiedetään, että lapsuuden elinolosuhteet, mm. lastensuojelun sijoitus varhaislapsuudessa tai kouluiässä lisäävät viisinkertaisesti syrjäytymisriskiä. Vanhempien työttömyys, toimeentulotuella eläminen ja mielenterveysongelmat lisäävät ylisukupolvista huono-osaisuutta ja köyhyyttä ja tähän kun lisätään nuoren koulupudokkuus ja jääminen ilman toisen asteen tutkintoa, niin on ihme, jos nuori ei jää yhteiskunnan toiminnan ulkopuolelle ja koe osattomuutta.

Syrjäytyminen on noussut suureksi ongelmaksi, sillä Suomessa on totuttu korjaamaan lähinnä ongelmia, ei niinkään ennaltaehkäisemään niitä. Painopisteen tulee siirtyä varhaisen tuen palveluihin, joka monessa tapauksessa tarkoittaa jo ennen lapsen syntymää annettavaa elämänhallinnan tukea.

Varhaiskasvatukseen ja kouluun pitää saada tuen muotoja, joissa tuetaan lapsen lisäksi myös vanhempia ja heidän elämäntilannettaan. Pienituloisten perheiden lapset tulisi saada varhaiskasvatuksen piiriin ja neuvolapalveluja sekä erityisen tuen palveluja pitää tehostaa koulujen oppilashuollon tavoin varhaiskasvatuksessa. Maksuttoman esiopetuksen aloittaminen jo 5-vuotiaana olisi askel tasa-arvoisempaa varhaiskasvatusta.

Koulutuksen rooli syrjäytymisen ehkäisyssä on äärimmäisen tärkeä. Tulisiko sitten oppivelvollisuusikää nostaa niin, että se kattaisi toisen asteen tutkinnon? Noston puolesta puhuu se, että tuolloin koulutus olisi varmasti maksutonta ja kaikille nuorille taattaisiin koulutus. Tämä ei kuitenkaan pois lukuisia eri tukipalvelujen muotoja, joita syrjäytymisalttiit nuoret tarvitsevat. Kaikilta nuorilta ei perinteinen luokkamuotoinen opiskelu onnistu, on siis tärkeää sisällyttää oppisopimuskoulutus ja muita ei-niin-perinteisiä opiskelumuotoja vaihtoehtoisiksi koulutusmuodoiksi.

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen siitä, miksi palvelut eivät kohdennu oikein, sanoisin, että syy on politiikassa ja yhteisten tavoitteiden puuttumisessa. Poliittisten puolueiden tulisi tehdä enemmän yhteistyötä syrjäytymisen kaltaisten isojen ongelmien ratkaisemisessa. Yksittäiset nostot eivät poista monisäikeistä syrjäytymisen problematiikkaa.

Johanna Sydänmaa

Kirjoittaja on neljännen kauden kaupunginvaltuutettu, liikunnan ja terveystiedon opettaja ja eduskuntavaaliehdokas Helsingistä.