Minä olen lähes nelikymppinen, lapseton nainen. Olen lapseton vapaaehtoisesti, kuitenkin ilman että olisin koskaan tehnyt erityistä päätöstä lasten tekemättä jättämisestä. Olen täysin tietoinen siitä, että mikäli nyt tahtoisin tehdä lapsen, ei se ehkä onnistuisi. En kuitenkaan ole koskaan oikein ymmärtänyt ajatusta siitä, että lapset pitäisi tehdä varmuuden vuoksi jo nuorempana. Ettei sitten jää ilman.

Minun mielestäni olisi paljon traagisempaa katua tehtyjä lapsia, kuin tekemättömiä.

Henkilökohtaisella tasolla olen selvinnyt vauvakyselyiden suhteen aika helpolla. En siis kokonaan ilman, se tuskin on mahdollista. Lisääntymispäätöksistäni ei kuitenkaan ole kyselty niin paljon, että se olisi päässyt aivan valtavasti ärsyttämään.

Toinen on yhteiskunnallisen keskustelun laita. Sillä tasolla törmään usein siihen, miten väärin olenkaan monen mielestä tehnyt. En ole kantanut korttani kekoon, en ole osallistunut synnytystalkoisiin, en ole täyttänyt naisen tehtävistä tärkeintä ja perustavanlaatuisinta. Olen usein törmännyt ajatukseen siitä, että lapseton nainen on itsekäs ja kylmä olento.

Lapsettoman miehen tilanne on hyvin toisenlainen. Mies ilman lapsia on ihan ok tyyppi. Isyys toki pehmentää mukavasti imagoa, antaa yhden tittelin muiden joukkoon, mutta ei sen puuttumista kukaan taivastele. Lapseton mies ei ole lainkaan itsekäs, vaan fiksu tyyppi, joka tekee loogisia päätöksiä.

Näin saimme lukea Helsingin Sanomien miesten sitoutumiskammoa käsittelevästä jutusta (12.3. Nuoret miehet eivät sitoudu, kun tinderöitynyt seurustelu­kulttuuri tarjoaa aina uuden vaihto­ehdon), jossa käsiteltiin nuorten miesten kasvavaa halua pysyä lapsettomina. Jutussa kerrottiin, että miesten on vaikea luottaa naiseen niin paljon, että perheen perustaminen tuntuisi hyvältä ratkaisulta. Siinä todettiin, että  “nuoren miehen haluttomuus perheen perustamiseen on normaalia ja loogista riskienhallintaa”.

Miehelle lapsettomuus on siis riskienhallintaa, rationaalisen ja loogisen päättelyn tulos, järkipäätös. Vain naisen kohdalla kyse on itsekkyydestä.

Miksi me sitten ylipäätään leikimme vauvantekopoliisia ja mietimme syitä sille, miksi lapsia hankitaan tai ei hankita? Syntyvyys on laskemassa ja huoltosuhde huolestuttaa. Kuka pitää meistä huolta vanhuksina? Kuka maksaa verot, joilla meidän hoitokotimme pidetään pystyssä? Ne ovat ihan relevantteja huolenaiheita.

Jos syntyvyyttä halutaan nousuun, kannattaa luonnollisesti ottaa selvää siitä, miksi lapsia ei enää tehdä entiseen malliin. Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta syyllistäminen on kuitenkin turhaa. Tuskin lasten tekeminen on kenellekään ensisijaisesti palvelus isänmaalle, vaan ihan samanlainen itsekäs teko, kuin lasten tekemättä jättäminen.

Lapsia päätetään tehdä, koska omaan elämään tahdotaan lapsi. Lapset jätetään tekemättä, koska omaan elämään ei haluta lasta. Miten nämä kaksi tekoa eroavat itsekkyydessä, sitä en ihan ymmärrä.

Laura Ala-Kokko on yrittäjä, kaupunginhallituksen jäsen ja eduskuntavaaliehdokas Vaasasta.