Suomessa vietetään tänään äitienpäivää 102. kertaa. Äitienpäivä on saanut alkunsa Yhdysvalloista vuonna 1905. Tuolloin nainen nimeltä Anna Jarvis havahtui äitinsä kuollessa siihen, kuinka heikosti yhteiskunta huomioi naisen asemaa lasten kasvatuksessa tai yhteiskunnassa ylipäätään.

Naisen ja äidin rooli, ja jopa yhteiskunnallinen asema, on edelleen jatkuvan arvioinnin kohteena, joka ikinen päivä. Äitiys ja siinä onnistuminen on kaikkein vaikein tehtävä. Usein siksi, että haluamme onnistua siinä mahdollisimman hyvin.

Äitiyttä määrittää yhteiskunnan lisäksi paljon myös se, kenen äiti juuri sinä olet. Omaa äitiyttäni määrittävät erityinen lapsi, joka tarvitsee elämässään paljon tukea, sekä lapsi, joka auttaa minua pysymään arjessani kiinni joka päivä. Kummatkin heistä tekevät minusta juuri minut.

Erityisen lapsen äitiys on haaste, ja ennen kaikkea mahdollisuus, joka asettaa tahtomattaankin vastakkain väärän ja joskus jopa oikean kanssa. Se saa kokemaan riittämättömyyttä ajoittain tarpeettomankin paljon. Erityinen äiti voi ulkopuolisen silmissä olla kummallinen kasvattaja ja erilainen työntekijä. 

Yhteistä kaikille äideille on se, että he ovat erilaisia. Heidän toiveensa ja tarpeensa muodostuvat elämän yksilöllisistä palasista. Joskus ihmisten on vaikea olla arvostelematta toisten päätöksiä ja toimia, etenkin äitien. Silloin olisi hyvä muistaa, ettemme näe jokaista palaa, ehkä asia ei edes kuulu meille. Ehkä voitaisiin hyväksyä se, että elämämme ovat erilaisia. 

Kautta aikojen äidit ovat rikkoneet rajoja ja asetettuja normeja kysymättä lupaa. He tekevät niin, koska haluavat antaa lapselleen turvallisen ja yhdenvertainen maailman. Se on tehnyt meistä emoja, suojelijoita.

Ei yhdenvertaisia, vaan omanlaisia. Äitejä, jotka ovat ainutlaatuisia ja riittävän hyviä.

Noora Koponen

Kirjoittaja on vihreä kansanedustaja