Hyvät kuulijat,

On kulunut 25 vuotta siitä, kun silloinen Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen Hillary Clinton totesi puheessaan Pekingin konferenssissa kuuluisan lauseen: “Human rights are women’s rights, and women’s rights are human rights”. Pekingin konferenssi oli käännekohta, joka teki selväksi, että naisten oikeudet ovat tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ydin. 25 vuodessa tasa-arvossa on saavutettu edistystä, mutta koronapandemia on osoittanut edistyksen haurauden. Keskityn puheessani tänään kolmeen teemaan: Ensin kerron lyhyesti tasa-arvosta osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Sen jälkeen käyn läpi kansainvälistä tasa-arvotilannetta ja korona-pandemian vaikutuksia. Lopuksi kerron teille kansainvälisestä Generation Equality-prosessista, jossa Suomella on johtorooli.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisenä tavoitteena on edistää systemaattisesti sukupuolten tasa-arvoa sekä tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien täyttä toteutumista, kuten hallitusohjelmassa sanatarkasti todetaan.  Korostamme naisten poliittista ja taloudellista osallistumista, naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän poistamista sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja –oikeuksia.

Pari viikkoa sitten julkaistussa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa todetaan, että Suomi korostaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja tukee kansainvälisiä ponnisteluja, joiden tavoitteena on sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen. Käytännössä edellä mainittu tarkoittaa, että tarkastelemme kansanvälistä toimintaamme niin sanotun ”tasa-arvolinssin” läpi.

Hallituksen ihmisoikeusselonteko on tarkoitus antaa eduskunnalle ensi kevään aikana. Selonteko on osa hallitusohjelmaan sisältyvän ihmisoikeusperustaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista ja toimeenpanoa. Selonteossa päivitetään toimintaamme tarkastellen ihmisoikeusnäkökulmasta globaalia ja kotimaista kehitystä muun muassa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolustamisessa. Suomi jatkaa toimintaansa ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden sekä kansainvälisiin sopimuksiin perustuvan yhteistyön vahvana tukijana.

Osana ihmisoikeusperustaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Suomi on ehdolla YK:n ihmisoikeusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi kaudelle 2022-24. Vaalit pidetään New Yorkissa lokakuussa 2021. Tämä on hallitusohjelmassakin määritelty kärkiehdokkuudeksemme. Suomen kampanjan pääteemat ovat sellaisia, joissa Suomella on muutenkin vahvaa osaamista ja näyttöä myös kansainvälisesti. Naisten ja tyttöjen oikeudet on kampanjan läpileikkaava teema ja mukana myös muissa teemoissamme, joita ovat muun muassa teknologia ja digitalisaatio, kestävä kehitys ja tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä koulutus, joka on erityisen relevantti nyt, kun pandemia on sulkenut kouluja ja lisännyt digikuilua ja epätasa-arvoa. Toistaiseksi vaaleissa on ehdolla yhtä monta maata kuin on avautuvia paikkoja, mutta Yhdysvaltojen presidentinvaalitulos voi tuoda tähän muutoksen.

Hyvät kuulijat,

Vuoden 2020 oli määrä olla tasa-arvon juhlavuosi.  Pekingin julistus ja toimintaohjelma, edistyksellisin naisten ja tyttöjen oikeuksia koskeva kansainvälinen asiakirja, täyttää 25 vuotta. Samalla juhlitaan Naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselman ja YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin pyöreitä vuosia.

Jo useiden vuosien ajan on ollut selvää, että perinteisen multilateralismin keinoin ei enää olisi mahdollista saavuttaa yhtä kunnianhimoista tasoa kuin Pekingin asiakirjoissa oli. Käynnissä on tasa-arvon push back, joka liittyy oikeistopopulismin ja uuskonservatiivisten voimien nousuun. Näemme tämän liikehdinnän seurauksia jatkuvasti myös Euroopan unionissa, jossa konsensus sukupuolten tasa-arvon ympärillä on rapautumassa yhä pahemmin, mikä vaikuttaa unionin sisäisen yhtenäisyyden lisäksi myös sen ulkoiseen toimintaan mm. multifoorumeilla.

Konkreettinen esimerkki on Istanbulin sopimuksen kohtaama vastustus, jossa yhdistyvät paitsi tasa-arvon vastustus myös pyrkimys murentaa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää. Sopimusta vastustavat maat vetoavat kansallisiin toimiin ja niiden merkitykseen. Tämä on tietoista multilateralismin vastaista toimintaa, jolla pyritään sanomaan, ettei kansainvälisellä oikeudella ole merkitystä, vaan konkreettiset kansalliset toimet ratkaisevat. Suomi on Istanbulin sopimuksen vahva tukija ja edistää sen mahdollisimman laajana hyväksyntää sekä kannattaa EU:n liittymistä Istanbulin sopimukseen.

Yksi tähän liikehdintään tiiviisti liittyvä maa on Puola, joka pyrkii, toisinaan yhdessä muiden samanmielisten maiden kanssa, poistamaan viittauksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon esimerkiksi EU:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen päätöksistä ja linjauksista ja korvaamaan sen viittauksilla tasa-arvoon naisten ja miesten välillä.  Tällä pyritään rajaamaan tasa-arvo naisten ja miesten väliseksi ja sukupuoli-käsite ensisijaisesti biologiseksi. Puolan ulkoinen toiminta heijastelee maan sisästä kehitystä: Kuten tiedätte, juuri Puolassa jo entuudestaan tiukka aborttilaki muuttui perustuslakituomioistuimen päätöksellä lähes täydeksi abortin kielloksi. Näyttää kuitenkin siltä, että laajoilla mielenosoituksilla on ollut vaikutusta, koska Puolan hallitus ei ole vielä julkaissut tuomioistuimen päätöstä. Kyseessä on poliittinen hätäjarru, jonka vuoksi laki ei ainakaan vielä ole astunut voimaan.

Puolan lisäksi haluan mainita toisen esimerkin naisten aktiivisuuden voimasta, niin ikään läheltä Suomea. Olen viimeisen kolmen kuukauden aikana seurannut Valko-Venäjän tilannetta erittäin tarkasti. Ihmisoikeustilanne maassa on erittäin huolestuttava ja kaikkia perusoikeuksia on etenkin viimeisten kuukausien loukattu hallinnon taholta räikeästi. Toisaalta on ollut hienoa nähdä viikko toisensa jälkeen naisten marsseja ympäri Valko-Venäjää. Rohkeat naiset ovat tulleet kaduille osoittamaan mieltään täysin rauhanomaisesti pukeutuneena punavalkoiseen ja kukkia kantaen. Naiset ovat olleet eturintamassa vaatimassa demokraattista muutosta maahan niin mielenosoituksissa ruohonjuuritasolla kuin opposition keulakuvinakin. Olen syksyn kuluessa tavannut kahteen kertaan maanpakoon joutuneen Svetlana Tihanovskajan. En ole voinut kuin ihailla hänen tarmokkuuttaan ja periksiantamattomuuttaan hänen jatkaessaan miehensä työtä vapaamman ja demokraattisemman Valko-Venäjän puolesta. Tihanovskaja on itse ilmoittanut, ettei hän pyri mukaan politiikkaan, mutta se on varmaa, että asenneilmapiiri politiikassa mukana olevia naisia kohtaan Valko-Venäjällä on muuttunut lopullisesti.

Hyvät kuulijat,

Mainitsemani laajempi tasa-arvon vastainen liikehdintä sekä eri maissa pysähtynyt tai jopa voimakkaasti takapakkia ottava naisten oikeuksien kehitys ovat erittäin huolestuttavia nykytilanteessa, kun koronapandemia uhkaa pyyhkäistä mennessään kokonaisen sukupolven aikana tehdyn hauraan edistyksen kohti tasa-arvoa. Korona-kriisistä uhkaa tulla tasa-arvokriisi: Pandemian vaikutukset ovat iskeneet epäsuhtaisesti naisiin ja tyttöihin ja lisänneet entisestään haavoittuvissa tilanteessa ja asemassa olevien naisten ja tyttöjen, mukaan lukien vammaisten naisten ja tyttöjen, epätasa-arvoa ja syrjintää. Lisääntynyt kotona vietetty aika on aiheuttanut lähisuhdeväkivallan varjopandemian, myös meillä Suomessa, ja naisten jo ennestään epäsuhtainen taakka koti- ja hoivatöistä on lisääntynyt entisestään.  Valtaosa koronavirukselle altistuneesta työvoimasta, kuten sairaanhoitohenkilökunnasta, on naisia. Pandemian taloudelliset vaikutukset ovat myös erityisen vakavia naisille, koska suuri osa naispuolisista työntekijöistä työskentelee aloilla, joihin korona on iskenyt erityisen lujaa. Pandemia on myös aiheuttanut valtavan uhan tyttöjen koulunkäynnille, ja vaarana on, että kun tytöt otetaan pois koulusta, he eivät palaa sinne takaisin.

YK:n pääsihteeri Guterres on todennut, että vaikka koronapandemia on katastrofi, se on myös mahdollisuus ajattelutavan muutokselle, jossa naiset laitetaan päätöksenteon ja toimenpiteiden eturiviin ja keskiöön. Elpymispaketit tulee suunnitella tasa-arvolinssiä käyttäen ja samalla tulee pyrkiä muuttamaan epätasa-arvoa aiheuttavia rakenteellisia tekijöitä.

Hyvät kuulijat,

Vastauksena globaaliin tasa-arvon takapakkiin UN Women, Ranska, Meksiko alkoivat noin vuosi sitten suunnitella Generation Equality –nimistä kampanjaa. Sen tarkoituksena on vauhdittaa tasa-arvotavoitteiden saavuttamista niillä Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman alueilla, joilla on edistytty hitaasti, ja vastata niihin haasteisiin, joita ei Pekingissä vielä ollut osattu identifioida. Kyseessä on ns. monitoimijaprosessi, jossa hallitukset, kansalaisjärjestöt ja yritykset ovat samalla viivalla. Näin prosessi ei jää konservatiivisten hallitusten panttivangiksi.

Suomi on valittu Generation Equality’ssa yhden temaattisen toimintakoalition johtajaksi. Teknologia ja innovaatiot tasa-arvon puolesta –koalitiolla yritetään saada muutosta aikaan alalla, jonka merkitystä ei kukaan tässä ajassamme kyseenalaista. Suomi johtaa työtä yhdessä Tunisian, Armenian Unicefin, ITU:n ja Rockefeller Foundationin kanssa. Toivomme, että mukaan saataisiin myös jokin suuri teknologiayritys, sillä yrityksillä on tällä alalla erityinen valta ja vastuu muuttaa maailmaa. Plan Internationalin selvityksen mukaan tytöillä on 27-kertainen riski joutua verkkoväkivallan uhreiksi verrattuna poikiin. Verkkohäirintä – ja väkivalta ovat este naisten poliittiselle osallistumiselle. Ne siis rapauttavat demokratiaa.

Teknologiaan liittyy suuria mahdollisuuksia ja suuria uhkia. Tarvitsemme enemmän tyttöjä ja naisia suunnittelemaan teknologiaa, johtamaan teknologiayrityksiä ja investoimaan niihin. Globaalin etelän maissa pääsy teknologiaan on haasteena, kun älypuhelimet eivät ole itsestäänselvyys. Algoritmit puolestaan usein vahvistavat haitallisia sukupuolistereotypioita. Kaikkeen tähän Suomi pyrkii toiminnallaan vaikuttamaan.

Kuuntelemme myös suomalaista kansalaisyhteiskuntaa herkällä korvalla. Erityisesti nuorten näkemykset ovat tärkeitä, mihin viittaa jo kampanjan nimi, Generation Equality.

Hyvät kuulijat,

Haluaisin lopuksi nostaa esiin kysymyksen, josta Maria Ohisalo on aiemmin puhunut Paasikivi-seurassa. Pitäisikö Suomella olla feministinen ulkopolitiikka? Käsitehän tuli tunnetuksi, kun Ruotsin ulkoministeriössä laadittiin feministisen ulkopolitiikan käsikirja Margot Wallströmin ulkoministerikaudella. Ruotsi on siitä lähtien todella järjestelmällisesti sisällyttänyt tasa-arvon ulkoministeriönsä ohjausjärjestelmiin. Nyt jo useampi valtio kertoo harjoittavansa feminististä ulkopolitiikkaa tai –diplomatiaa, ainakin Kanada, Meksiko, Ranska ja Espanja. Ydinkysymys ei mielestäni ole, esiintyykö hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa sana intersektionaalinen feminismi vai ei. Sen sijaan on mietittävä, miten myös Suomi voisi ulkopolitiikan arjessa ajaa tasa-arvoa nykyistä systemaattisemmin ja vahvemmin. Meillä on siinä vielä parantamisen varaa. Yksi näytön paikka on Afrikka-strategia, johon toivon vahvaa viestiä myös sukupuolten tasa-arvosta.

Lopuksi, olen ymmärtänyt, että Sirpa ja Annika olette molemmat siirtymässä uusiin tehtäviin pian tämän vuosikokouksen jälkeen. Haluan esittää lämpimät kiitokseni teille siitä suuresta työstä, jonka olette tehneet tasa-arvon ja naisten poliittisen osallisuuden puolesta. Erityisesti haluan kiittää sinua Sirpa pitkästä, yli kaksikymmentävuotisesta työstäsi, näiden asioiden hyväksi. Moni saavutus olisi jäänyt saavuttamatta ilman panostasi. Olet jättänyt pysyvän jäljen Vihreiden Naisten toimintaan ja koko Vihreään liikkeeseen.

Kiitos.

Ulkoministeri Haavisto