Muistan teininä, kuinka äitini aina patisti meitä lapsia äänestämään vaaleissa naista niin kauan kuin naisia olisi eduskunnassa enemmistö. Vei kuitenkin aikaa 100 vuotta, ennen kuin eduskunnassa on edes molempia sukupuolia tasapainoisen edustuksen vaatimat 40-60%! Tämä tavoite saavutettiin vuoden 2007 vaaleissa, ja nyt eduskunnassa on naisia jo 47%.

Onneksi molempien sukupuolten 40 prosentin edustus hallituksissa on muodostunut jo normiksi, jota pyritään noudattamaan. Siitä on vain 2 poikkeusta: Juha Sipilän hallituksessa naisministereitä oli alimmillaan vain 29 %, kun taas Sanna Marinin hallituksessa heitä on ollut ylimmillään 63%.

Mutta millaisia tehtäviä naisilla eduskunnassa sitten on? Valitettavasti maailmanlaajuisesti naisten tehtäviä on rajattu sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti eli sekä asiasisältöjen että johtopaikkojen suhteen, eikä Suomikaan ole poikkeus. Edelleenkin naista pidetään sopivampana vastuullisiin tehtäviin sosiaali- ja terveys-, ympäristö- ja kulttuuripolitiikassa, kun mies taas nähdään talous-, ulko- ja puolustuspolitiikan vastuupaikoilla.

Kansanedustajille ja eduskuntaryhmille tehdyn kyselyn mukaan valiokuntapaikkojen jakoon vaikuttavat valtiopäiväkokemus, asema puolueessa ja – valitettavasti – sukupuoli. Arvostetuimpia valiokuntia ovat valtiovarain- ja ulkoasiain valiokunnat, jotka ovat olleet miesenemmistöisiä niin kauan kuin tilastoja on kerätty. Haluttuja ”eliittivaliokuntia” ovat olleet myös perustuslaki- sekä Euroopan Unionin jäsenyyteen liittyviä asioita käsittelevä suuri valiokunta.

Me Vihreät olemme tietysti Suomen mittakaavassa erikoinen poikkeus. Pelkästään 20 jäsenen eduskuntaryhmästämme 85 % eli yhteensä 15 edustajaa on naisia. Pekka Haavistolla on ansaitusti ulkoministeriön salkku, mutta muut ministerinpestit sekä valiokuntien puheenjohtajuudet ovat naisilla. Noista edellä mainituista Satu Hassi johtaa suurta valiokuntaa, ja muissa mainituissa kaikki jäsenet ovat naisia.

Kaksi vuotta sitten valittu eduskunta on onnistunut puuttumaan ainakin pystysuoran eriytymisen haasteeseen: kaikkiaan kymmentä valiokuntaa (59%) johtaa nyt nainen ja seitsemää (41%) mies.

Sen sijaan politiikan teossa tasa-arvo on vielä lapsipuolen asemassa siitäkin huolimatta, että velvoittava laki tasa-arvosta on ollut voimassa jo lähes 40 vuotta. Lainsäädäntöhankkeiden sukupuolivaikutusten arviointi on ollut mukana hallitusohjelmassa jo vuosituhannen vaihteesta asti, mutta silti parhaimmillaankin vain joka viidennessä lakiesityksessä on annettu tietoa sen vaikutuksista sukupuoliin.

Eri hallitusten tavoitteet ovat myös erilaisia. Viime kaudella tasa-arvoa heikennettiin esimerkiksi kaatamalla perhevapaauudistus, leikkaamalla julkisen sektorin pienipalkkaisten naisten lomarahoja sekä kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksia. Tällä kaudella suuntaa on vaihdettu, ja tavoitteena on muun muassa laatia tasa-arvo-ohjelma, toteuttaa perhevapaauudistus, lisätä palkka-avoimuutta ja edistää palkkatasa-arvoa.

Silti tasa-arvon edistämiseen on tärkeää kiinnittää jatkuvasti huomiota. Vaikka äitini on jo edesmennyt, on syytä muistaa myös hänen vieläkin toteutumaton toiveensa saada eduskuntaan vähintään puolet naisia. Oletko valmis äänestämään vaaleissa naista siihen asti, että tämä tavoite on saavutettu?

Heli Järvinen
Kansanedustaja (vihr.)
Valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaoston puheenjohtaja