Kuva: Kirsi Tuura

Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimpia maita naisille, ja koronapandemia on vaikeuttanut tilannetta entisestään. Lähisuhdeväkivallan ehkäisy on kuntien ja alueiden velvoite, mutta liian monessa kunnassa siihen tarvittavat rakenteet ovat heikot tai puuttuvat kokonaan. Siksi Vihreät Naiset vaatii, että lähisuhdeväkivallan vastaisen työn rakenteista säädetään lailla.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto ovat antaneet kunnille jo 13 vuotta sitten valtakunnalliset suositukset lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöstä.

Suositusten mukaan se pitäisi sisällyttää kuntien ja maakuntien hyvinvointistrategioihin ja turvallisuussuunnitteluun sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintasuunnitelmiin. Suositukset sisältävät toimintamallin, joka sisältää mm. matalan kynnyksen palveluita, akuuttipalveluita, pitkäaikaista tukea ja terapiaa sekä selkeän palvelupolun kaikille väkivallan osapuolille. Jokaisessa kunnassa tulisi lisäksi olla väkivallan ehkäisytyön yhteistyöryhmä sekä koordinaattori.

Kuntien tehtäväksi jää sote-uudistuksen jälkeenkin kuntalaistensa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen. Väkivaltaan puuttuminen kuuluu aina myös muille hallinnonaloille sosiaali- ja terveystoimen lisäksi.

STM:n vuonna 2019 teettämän kuntakyselyn mukaan kuitenkin noin puolesta kunnista puuttuivat suositusten mukaiset rakenteet. Amnestyn tuore selvitys (2021) tukee havaintoa: sen mukaan kuntien sitoutuminen väkivallan vastaiseen työhön on hajanaista ja puutteellista.

“Lähisuhdeväkivaltalaki velvoittaisi kunnat ja maakunnat varmistamaan, että kaikkialla Suomessa apua saisi yhdenvertaisesti. Palvelujen saatavuus ei enää riippuisi yksittäisten viranhaltijoiden tai kunnanvaltuutettujen paneutumisesta asiaan. Nykyinen tilanne, jossa tarvittavan avun saaminen omassa asuinkunnassa on sattumanvaraista, on täysin kestämätön”, sanoo Vihreiden Naisten puheenjohtaja Emma Kari.

Laki selkeyttäisi kunnan ja valtionhallinnon rooleja ja vastuita lähisuhdeväkivallan ehkäisyssä, sekä toisi selkeyttä nykyiseen, hajanaiseen lainsäädäntöön. Toimivat rakenteet edistäisivät väkivaltatyöntekijöiden jaksamista ja auttaisivat tukipalvelujen kehittämisessä. Lain myötä voitaisiin myös parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon, sivistystoimen ja esimerkiksi poliisin osaamista lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä, mukaan lukien erilaisten erityisryhmien kuten maahanmuuttajanaisten ja vammaisten naisten tarpeet. Tämä kaikki vaatii monialaista koordinaatiota.

“Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista. Jotta voisimme täyttää kansainvälisten sopimusten meille asettavat velvoitteet, meidän on välttämätöntä parantaa väkivallan vastaista työtä kunnissa. Pelkkä suositus lähisuhdeväkivallan ehkäisyn rakenteista ei selvästi riitä, sellainen meillä on ollut yli vuosikymmenen. Siksi tarvitsemme lain purkamaan tätä ihmisoikeusongelmaa”, painottaa Kari.

Lisätietoja:

Vihreiden Naisten puheenjohtaja, kansanedustaja Emma Kari, emma.kari@eduskunta.fi
Vihreiden Naisten pääsihteeri Taru Anttonen, taru.anttonen@vihreat.fi, 0405149333

 

 Kannanotto on hyväksytty Vihreiden naisten kevätkokouksessa 8. toukokuuta 2021.