On etuoikeus päästä viettämään aikaa oman lapsensa kanssa. Siksi kaikilla pitää olla yhtäläinen oikeus perhevapaaseen.

Minulla on sellainen muistikuva, että 1970-luvulla käsite ”vauvakuume” liitettiin vahvasti äidiksi haluavaan naiseen. Minulla oli kuitenkin myös voimakas vauvakuume: halusin tulla isäksi. Perheemme taloudellisen tilanteen kannalta ajatus lasten saamisesta ei silloin ollut millään tavalla järkevin, mutta elämän itsensä kannalta kyllä. Tämä on myöhemmin osoittautunut täydellisen oikeaksi ratkaisuksi. Lapsen tulemiselle perheeseen tulee kaikkien hetkien olla oikeita ja mahdollisia.

Vanhemmuus ja aikuisuus kehittyvät vuorovaikutussuhteessa lapsen kanssa. Näin varttuneemmassa iässä tajuan, kuinka lyhyt tuo lapsuusaika ihmiselämässä on. Enkä liioittele, kun totean isäksi tulemisen olleen elämäni ihaninta, vaativinta ja onnellisinta aikaa. Päivääkään ei saa takaisin. Muistan vielä elävästi, kuinka lasta sylissäni kannellessani haikeus täytti mieleni. Toivoin salaa: ”älä kasva näin nopeasti!”

Siksi olen sitä mieltä, että on etuoikeus päästä olemaan kotona lapsensa kanssa, ja sen pitäisi olla mahdollista kaikille. Päätös siitä, kuka hoitaa lasta kotona, ei saa johtua siitä, ettei perheellä olisi varaa toimia toisin, tai siitä, että ainoastaan tietynlainen ratkaisu olisi muiden ihmisten silmissä hyväksyttävä.

Tällä hetkellä joka viides isä ei pidä lainkaan perhevapaata. Tutkimusten mukaan tehokkain tapa saada isät pitämään enemmän perhevapaata on kiintiöidä heille oma vapaajakso. Pienellä lapsella on täysi oikeus myös isän kanssa vietettyyn aikaan ja isällä oikeus olla tasa-arvoinen vanhempi lapsensa elämässä. Haluan ehdottomasti rohkaista kaikkia isiä olemaan mahdollisimman paljon lastensa kanssa. Jo pelkkä sataprosenttisen intensiivinen oleminen lapsen kanssa on sitä paljon puhuttua laatuaikaa paitsi lapselle, myös isälle.

Perhevapaauudistus tukee isien vanhemmuutta, sillä uudessa perhevapaamallissa molemmilla vanhemmilla olisi käytössään yhtä suuri määrä vapaata, josta vain pienen osan voisi halutessaan luovuttaa toiselle. Kumpikin vanhempi saisi siis pitää ainakin neljä kuukautta vapaata lapsensa kanssa. Tällä tavalla uudistus lisää lasten ja perheiden hyvinvointia sekä parantaa äitien asemaa työmarkkinoilla ja kaventaa sukupuolten välisiä palkkaeroja.

On hyvä muistaa, ettei vanhemmuus suinkaan pääty lasten tullessa aikuisikään vaan on elämän mittainen sitoumus. Iästä riippumatta lapsesi tulevat aina olemaan lapsiasi ja sinä vanhempi. Tälle suhteelle pohja luodaan varhaislapsuudessa.

Tällä tärkeällä ajanjaksolla tulee antaa molemmille vanhemmille mahdollisimman paljon tilaa kasvaa vanhemmaksi. Se on niin vanhemman kuin lapsen etu.

Rakkaiden kanssa viettämäänsä aikaa ei ole koskaan liikaa eikä sitä kadu milloinkaan.

Hyvää isänpäivää!

Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja.