Aluevaalien julkisessa keskustelussa on keskitytty paljon siihen, miten käy oman kunnan terveyspalveluille. Keskustelussa tuntuu kuitenkin unohtuneen, että vaaleissa päätetään keskeisesti myös ennaltaehkäisevistä palveluista. Niistä toiminnoista ja matalan kynnyksen palvelupisteistä, joiden tarkoituksena on puuttua pahoinvoinnin juurisyihin.

Lähisuhdeväkivalta on viheliäinen ongelma, joka aiheuttaa Suomessa vuosittain peräti 90 miljoonan euron kustannukset. Sitä joutuvat kokemaan erityisesti naiset, mutta myös ikäihmiset ja miehet kärsivät väkivallasta ja sen uhasta. Lisäksi lähisuhdeväkivalta koskettaa erityisen paljon sitä kokevien kokevien perheiden lapsia, jotka joutuvat usein väkivallan sijaiskärsijöiksi.

Väkivallan ehkäisy ja siihen varhainen puuttuminen ovat inhimillisesti ja taloudellisesti kestävintä. Se on myös keskeistä väkivaltaa kokeneen toipumiselle ja väkivallan kierteen katkaisemiseksi. 

Väkivallaton lapsuus -toimintaohjelma on esimerkki toimenpide-ehdotuksista, joiden avulla me aikuiset voimme suojella lapsia ja nuoria muun muassa kotona tapahtuvalta väkivallalta. Ohjelman avulla voimme rakentaa nuoren ympärille suojaavien tekijöiden kenttää, ja tunnistaa niitä riskejä, jotka altistavat väkivallalle ja kaltoinkohtelulle.

Ohjelman toimenpiteet eivät kuitenkaan jalkaudu itsestään hyvinvointialueille vaan se vaatii sekä sote-alan ammattilaisilta että päättäjiltä johdonmukaista, kunnianhimoista ja sitkeää työtä, jotta väkivaltaa pystytään tunnistamaan, ottamaan puheeksi, kouluttamaan ja vahvistamaan auttamisen ketjua.

Osana tätä ketjua meidän on varmistettava, että ennaltaehkäisevän väkivaltatyön palvelut ovat aidosti kaikkien ihmisten saavutettavissa. Kynnys avun hakemiseen on pidettävä matalana ja oikeaa apua pitää löytyä yhdeltä luukulta. 

Monilla alueilla ja paikkakunnilla on tehty hyvää ja laaja-alaista verkostoyhteistyötä väkivallan ehkäisemiseksi. Tämä työ ei saa valua hukkaan, vaan hyvät käytännöt ja rakenteet pitää säilyttää muutoksen mukana. 

Esimerkiksi THL on jo aiemmin ehdottanut, että lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöstä säädettäisiin erillinen laki, joka selkeyttäisi kuntien, alueiden ja valtionhallinnon yhteistyötä ja vastuita lähisuhdeväkivallan ehkäisyssä. Lainsäädännöllä pystyttäisiin varmistamaan monialainen yhteistyö ilman, että kukaan putoaisi palveluverkon läpi avun saavuttamattomiin. 

Hyvinvointialueet ovat tässä mielessä muutos parempaan, sillä aikaisemmin osalla kunnilla oli vaikeuksia toteuttaa kaikkia Tunnista, turvaa ja toimi -suosituksia, jotka toimivat väkivaltaan puuttumisen työvälineinä ammattilaisten keskuudessa.

Hyvinvointialueilla voidaan parhaimmillaan vähentää ihmisten välistä eriarvoisuutta, kun alueilla on kuntia paremmat resurssit toteuttaa ennaltaehkäisevää väkivaltatyötä.

Tämä vaatii kuitenkin sen, että aluevaltuustoissa on päättäjiä, jotka ymmärtävät väkivallan ennaltaehkäisevän työn merkityksen ja ovat valmiita sen kehittämiseen.

Mirka Soinikoski

Kirjoittaja on Vihreä kansanedustaja Hämeenlinnasta ja aluevaaliehdokas