Kuluneet viikot ovat jälleen osoittaneet karulla tavalla, että ympäri maata järjestettäville Pride-tapahtumille on valtava tarve. Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut niin paljon, että on vaikea muistaa enää kesäkuun alkua.

Ulkomailla tehtyjen, shokeeraavien väkivallantekojen lisäksi kotimaan mediasta on kesäkuussa saatu lukea transfobisia artikkeleita, kuulla sateenkaaripenkkien polttamisista, sateenkaarikansaan kohdistuvasta syrjinnästä unohtamatta nuoriin, naisiin kohdistuvaa häirintää. Tämä kaikki tapahtuu edelleen nykypäivän suomessa. – maassa, jossa asuu kuulemani mukaan onnellisin kansa?

Olen itsekin kohdannut sateenkaariperheen äitinä monin eri tavoin homofobiaa ja syrjintää.

Pride-kulkueessa minua ja läheisiäni on heitelty kananmunilla, olemassaoloamme on vastustettu vihapuhein ja -huudoin sekä uhkaavin tekstein. Perhemuotoani ja äitiyttäni on kyseenalaistettu ja olen joutunut sulkemaan läheisiä ihmisiä pois elämästäni omaa perhettä suojellakseni. Olen kuullut lauseet ”Kyllähän lapsella on oltava isä!” ja ”Aiotteko selvittää lapsen isän tulevaisuudessa?”.

Neuvola- ja varhaiskasvatuskaavakkeissa henkilötietoni ovat löytyneet kohdasta isän tiedot. Meidän lapsillamme ei ole isää, vaan kaksi äitiä.

Tie vanhemmuuteen ei ole ollut helppo. Me olemme saaneet perheemme muodostamiseen apua luovuttajalta, jolle olemme syvästi kiitollisia. Tämä luovuttaja on tehnyt kallisarvoisimman teon mitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen voi tehdä: hän on halunnut tukea sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä sekä mahdollistaa perheen perustamisen.

Yhteistä perhettä perustettaessa emme kuitenkaan olleet tasa-arvoisessa asemassa normatiivisten perheiden kanssa. Tuolloin hedelmöityshoitoja ei tehty naispareille julkisen puolen kautta, perheen sisäinen adoptio kesti usean kuukauden ajan, ja äitiyttämme ja perhesuhteitamme arvioitiin ulkopuolisen taholta. Oman lapsen vahvistamisesta omaksi piti maksaa oikeuslaitoksen käsittelykulut.

Onneksi tasa-arvo etenee Suomessa, vaikkakin pienin askelin. Nykyään mm. naisparien perheellistyminen onnistuu myös julkisella puolella ja vanhemmuus voidaan vahvistaa neuvolapalveluissa jo raskausaikana kevyemmillä prosesseilla. Tasa-arvoinen avioliittolaki ja äitiyslaki ovat saamassa jatkoa niin vanhemmuus- kuin translain kautta. Eheytyshoitojen kieltämiseen tähtäävää Ehjänä syntynyt -kansalaisaloitetta on käsitelty kesäkuun alussa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Toimilla vahvistetaan sekä lasten oikeuksia omiin vanhempiin että jokaisen oikeutta vanhemmuuteen. Vielä joskus näiden avulla jokainen perhe ja yksilö toivottavasti tulisi kohdelluksi yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. 

Jokaisella meistä tulee olla oikeus perustaa perhe ja kokea vanhemmuus haluamallaan tavalla.

Mutta paljon on vielä tehtävää tulevaisuudessakin, mm. miesparien perheenperustamisoikeuksien kuin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen yhteiskunta-aseman parantamisen suhteen. Eikä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa rakennetta pelkästään lakien avulla. Tarvitaan myös muutosta asenteissa ja muiden kohtaamisissa. Tämä muutos lähtee liikkeelle jokaisesta meistä.

Uskaltakaa siis kohdata ja nähdä moninaisuus, osoittakaa tukenne Pride-tapahtumissa!

Uskaltakaa nähdä ja kokea uutta, tutustukaa moninaisuuteen ja näyttäkää tukenne eri vähemmistöille. Sillä mikään ei ole sen arvokkaampaa kuin kuulla että välität, ymmärrät ja hyväksyt. 

On aika juhlistaa moninaisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhdessä rintamassa, toisiamme arvostaen ja kuullen. Sillä juuri nyt, synkkien uutisten keskellä mutta aurinkoisten ja värikkäiden, kesäisten ja sateenkaarevien Pride-juhlien kulta-aikaan on sen aika!

Kirjoittaja on Vihreiden naisten 2. varapuheenjohtaja.