Vihreät Naiset: Seuraavan hallitusohjelman oltava feministinen

Tiedote 4.11.2018

Vihreät naiset vaativat seuraavaa hallitusta sitoutumaan selvästi hallitusohjelmassaan tasa-arvon edistämiseen. Nykyinen hallitus ei ole ottanut tasa-arvon edistämistä tavoitteekseen, ja se on näkynyt selvästi hallituksen politiikassa. Vihreiden Naisten mielestä seuraavalla hallituksella on paljon korjattavaa.

– Tähän maahan tarvitaan hallitus, joka on sitoutunut tasa-arvoon tekojen eikä vain sanojen tasolla. Kokoomuksen ja keskustan yhteistaipale on osoittanut tämän maan naisille, että tasa-arvo voi mennä myös taaksepäin. Siksi seuraavan hallituksen on oltava feministinen Ruotsin tapaan, vaatii Vihreiden Naisten puheenjohtaja, kansanedustaja Emma Kari.

– Seuraavan hallituksen on pystyttävä tekemään perhevapaauudistus, joka parantaa naisten asemaa työelämässä ja isien asemaa kotona. Hallituksen on yksiselitteisesti seistävä turvallisen abortin ja naisten kehollisen itsemääräämisoikeuden takana kaikissa tilanteissa. Raiskauslainsäädäntö ja translaki on korjattava. Poikien syrjäytymiskehitys on saatava pysäytettyä ja miehiä syrjivä asevelvollisuus on vihdoin uudistettava, Kari sanoo.

Valtioneuvoston aiemmin syksyllä julkaiseman selonteon mukaan hallituksen politiikka on käynyt kalliiksi naisille. Sosiaaliturvaa on heikennetty ja julkisen sektorin pienipalkkaisten naisten lomarahoja on leikattu. Naisiin iskivät myös tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden lakkautus ja perhevapaauudistuksen kaataminen.

– Miesten johdolla on tehty päätöksiä, joiden maksajiksi naiset joutuvat. Meidän on varmistettava, että tyttäremme eivät joudu käymään samoja taisteluita joita isoäitimme kävivät. Politiikkaan ja päätöksentekoon tarvitaan enemmän naisia. Seuraavassa hallituksessa vähintään puolet ministereistä on oltava naisia, Kari sanoo.

Vihreät Naiset kokoontuivat syyskokoukseen 3.-4.11.2018 Oulussa. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa kansanedustaja Emma Kari. Valtakunnallisen yhdistyksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Juuli Ojansuu Porista, Suvi Kukkonen Helsingistä ja Jenni Aikio Kouvolasta. Uusiksi varajäseniksi valittiin Fatim Diarra Helsingistä, Tarja Tapaninaho Oulusta, Niina Ratilainen Turusta, Hannele Tallqvist Helsingistä ja Merve Caglayan Tampereelta.

Hallituksessa jatkavat varsinaisina jäseninä Merja Kähkönen Helsingistä, Eva Tawasoli Vantaalta, Taru Yli-Panula Seinäjoelta ja Maria Jauhiainen Helsingistä. Varajäseninä jatkavat Tanja Petrell Espoosta ja Sari Hänninen Rovaniemeltä.

Lisätietoja:

Vihreiden Naisten puheenjohtaja Emma Kari

044 300 6801

Vihreiden Naisten pääsihteeri Sirpa Hertell

050 56 66 818

Naisjärjestöt vaativat: Naisten ja miesten palkkaeron korjaamiseen lisää puhtia

Naisten ja miesten välinen palkkaero on kaventunut puoli prosenttia viime vuodesta ja on nyt 16.1 % naisten tappioksi. Naisjärjestöt pitävät palkkaeroa edelleen suurena yhteiskunnallisena ongelmana. Vuonna 2019 uuden hallituksen on otettava tehtäväkseen kuroa ripeästi palkkaeroa umpeen. Erityisen tärkeitä toimenpiteitä ovat palkka-avoimuuden lisääminen ja perhevapaajärjestelmän uusiminen.

Tasa-arvolakia tulee uudistaa palkkojen läpinäkyvyyden lisäämiseksi siten että luottamusmiehillä on pääsy palkkatietoihin. Samalla tulee tarkentaa lain edellyttämiä palkkakartoituksia niin, että velvollisuus verrata naisten ja miesten tekemien töiden samanarvoisuutta toteutuu. Vain tarkka ja saatavilla oleva tieto auttaa korjaamaan palkkoja työpaikoilla.

Perhevapaajärjestelmälle on tehtävä kokonaisuudistus, jolla saadaan lasten hoivavastuuta jaettua tasaisemmin miesten ja naisten välillä. Uudistuksessa lähtökohtana on oltava miehille korvamerkittyjen vapaiden lisääminen sekä järjestelmän joustavuuden lisääminen. Vuonna 2016 äidit pitivät vanhempainpäivärahapäivistä 90,5 % ja isät 9,5 %. Osuudesta, jota kummatkin vanhemmat voivat käyttää, isien käyttämä osuus on vain 1,7 % (ks. https://www.kela.fi/perhevapaat-tietopaketti). Tilanne ei muutu ennen isille korvamerkityn osuuden lisäämistä. Perhevapaiden kasaantuminen naisille heikentää naisten työelämäasemaa, palkkakehitystä ja eläkekertymää.

Tänään 2.11. vietetään Suomessa naisten palkkapäivää. Laskennallisesti tänään on se päivä, kun naisten palkanmaksu tältä vuodelta päättyy. Päivä on STTK:n lanseeraama, ja sitä on vietetty vuodesta 2011, lisätietoja: www.sttk.fi

Lisätietoja:

Tytti Tuppurainen, kansanedustaja,
vuoden 2018 NYTKIS puheenjohtaja
puh. 09 432 3186, tytti.tuppurainen@eduskunta.fi

Johanna Pakkanen, pääsihteeri, NYTKIS ry,
puh. 044 522 8897,
johanna.pakkanen@nytkis.org www.nytkis.org

Outi Alanko-Kahiluoto: Sukupuolitietoinen budjetointi nostaisi tasa-arvon politiikan kovaan ytimeen

Ei liene kenellekään uutinen, että Sipilän hallituksen toimet tasa-arvon eteen ovat olleet lähinnä haitallisia. Tasa-arvo-ohjelma puuttui alun perin hallitusohjelmasta. Lakiesitysten vaikutusarvioinnit tuloeroihin ja eri ihmisryhmiin on tehty järjestään puutteellisesti. Perhevapaauudistusta ei toteutettu. Leikkaukset ja sopeutuneet on kohdistettu naisvaltaisille aloille.

Yhdestä asiasta kuitenkin kehun valtioneuvoston kansliaa. Se toteutti tällä vaalikaudella Tasa-arvoa talousarvioon -hankkeen, joka arvioi kriittisesti Sipilän hallituksen talousarvioiden sukupuolivaikutuksia. Hanke kehitti myös menetelmiä talousarvion sukupuolivaikutusten arviointiin ja antoi suosituksia sukupuolitietoisen budjetoinnin kehittämiseksi valtionhallinnossa.

Eduskunnan tutkijoiden ja kansanedustajien seura TUTKAS – jonka puheenjohtajana toimin – järjesti syyskuun viimeisellä viikolla eduskunnassa seminaarin feministisestä talouspolitiikasta. Seminaarissa Tasa-arvoa talousarvioon -hankkeen tutkijat avasivat suosituksia sekä sukupuolitietoista budjetointia myös kansainvälisestä perspektiivistä.

Tutkija Anna Elomäen mukaan sukupuolitietoinen budjetointi on nouseva trendi Euroopassa. Esimerkiksi Ruotsissa tehdään sukupuolinäkökulmaisia tulonjakolaskelmia osana normaalia talousarvion laadintaa.

Kansainväliset esimerkit osoittavat, että sukupuolitietoisella budjetoinnilla on sitä enemmän vaikutusta, mitä aikaisemmassa vaiheessa budjetin laatimisen prosessia se tehdään.

Ruotsissa ministeriöt arvioivat sukupuolivaikutuksia jo ennen kuin ne lähettävät talousarvioesityksensä valtiovarainministeriöön.

Hanke suosittaa, että Suomessakin sukupuolitietoinen budjetointi kytkettäisiin osaksi kansallisia tasa-arvotavoitteita, ja että sukupuolivaikutusten arviointi laajennetaan lakiesityksistä talousarvioprosessin kaikkiin vaiheisiin aina hallitusohjelmasta alkaen.

Pidän äärimmäisen tärkeänä, että nämä suositukset päätyvät osaksi seuraavaa hallitusohjelmaa. Sukupuolivaikutusten arviointi pitää huomioida ensi huhti-toukokuussa käytävissä hallitusneuvotteluissa. Tasa-arvon pitää olla tiivisti mukana siellä, missä päätetään seuraavan vaalikauden budjetista.

Ei riitä, että sukupuolivaikutukset arvioidaan vasta sitten, kun päätökset on tehty ja toimeenpantu. Sukupuolivaikutukset pitää arvioida ennen kuin päätöksiä tehdään ja ennen kuin budjetti- ja lakiesityksiä annetaan eduskunnalle. Lisäksi sukupuolivaikutukset tulee arvioida aivan kaikkien ministeriöiden budjetti- ja lainsäädäntövalmistelussa sekä päätösten seurannassa.

Niin kauan kuin tasa-arvoa edistetään ikään kuin muiden asioiden ohessa, eivät toimenpiteet ole luonnollisestikaan niin kunnianhimoisia kuin niiden tulisi olla. Siksi tasa-arvopolitiikka tulisi viedä kovaan ytimeen: hallitusohjelmaan, valtion talousarvioon ja valtiovarainministeriöön. Vihreistä tämä ei tule jäämään kiinni.

Linjasimme Vihreiden poliittisessa tavoiteohjelmassa tänä vuonna, että sukupuolivaikutusten arviointia julkisessa päätöksenteossa tulee lisätä. Sukupuolitietoinen budjetointi kuuluisi ehdottomasti seuraavaan hallitusohjelmaan.

Tutkijat ovat todenneet, että sukupuolitietoisen budjetoinnin positiiviset vaikutukset eivät ulotu ainoastaan tasa-arvon etenemiseen. Sen on kansainvälisessä vertailussa todettu myös lisäävän tietopohjaista päätöksentekoa. Suvausta kannattaa vaatia myös siksi, että saamme karsittua päätöksenteosta vaarallisia ja syrjiviä asenteita, ennakkoluuloja ja populismia.

Outi Alanko-Kahiluoto

Kirjoittaja on vihreä kansanedustaja

Taru Yli-Panula: Tasa-arvo on kaukana asepalveluksesta

Kuva: Salla Merikukka

Naisten ja miesten vuorovaikutus ja osallisuus asepalveluksessa tasa-arvon näkökulmasta on Tampereen yliopiston teettämä tutkimus vuodelta 2017. Sen mukaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää kokee varusnaisista joka toinen ja seksuaalista häirintää joka neljäs.

Oman asepalvelukseni suoritin 10 vuotta sitten lentosotakoulussa Kauhavalla. Henkilökohtaisia kokemuksia syrjinnästä ja seksuaalisesta häirinnästä kertyi armeijavuoden aikana lukemattomia. Osa kokemuksista oli hyvin räikeitä: suoraa ehdottelua, sopimatonta koskettelua ja naisten törkeää vähättelyä.

Suurinta osaa kokemuksistani en kuitenkaan silloin osannut tunnistaa häirinnäksi ja syrjinnäksi, koska olin ensinnäkin tosi nuori ja koska naista alentava kohtelu on normalisoitu puolustusvoimissa.

Naisten sijoittaminen omiin tupiin ja jopa eri kerroksiin johtaa tavallisimpaan ja luultavasti yleisimpään syrjintäkokemukseen, eli kuinka naiset unohdetaan omaan tupaan siirtymätilanteissa. Tämä oli jatkuva ongelma omana palvelusaikanani ja sitä esiintyy edelleen. Asumisjärjestelyillä naiset eristetään muista varusmiehistä, mikä vaikuttaa huomattavasti ryhmäytymisen onnistumiseen ja luo ulkopuolisuuden tunnetta.

Oman kokemukseni kautta suurimpia syitä, miksi syrjinnästä on vaikea puhua armeija-aikana on se, että naiset suorittavat asepalveluksen vapaaehtoisina. Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin, häirintää ja huonoa kohtelua sietää, koska sitä, kuinka naiset ovat omasta vapaasta tahdostaan armeijassa painotetaan jatkuvasti. Vuoden aikana itkin itsekseni monta kertaa epäreilua kohtelua koettuani. Kuitenkin alistuin tilanteisiin koska en kokenut olevan muutakaan vaihtoehtoa kuin vain purra hammasta. Alokaskauden alkuaikoina muistan kyllä yrittäneeni keskustella kantahenkilökuntaan kuuluvan kouluttajan kanssa tilanteesta, jossa koin tulleeni väärin kohdelluksi. Silloin hän totesi minulle, että olen vapaaehtoisesti tullut armeijaan ja minun on opeteltava sietämään haasteita. Nyt ymmärrän, että hänen toteamuksensa kertoo juuri siitä, kuinka syvällä rakenteissa sukupuoleen perustuva syrjintä armeijassa todella on.

Nämä ”haasteet” taas olivat vuoden aikana mm. jatkuvaa tytöttelyä, taitojeni aliarvioimista ja sen kautta tehtävien epäreilu jakautuminen minun ja miespuolisten palvelustoverieni kesken.  Lisäksi tähän vielä jatkuva seksualisointi ja sovinismi, jotka elää ja voi hyvin puolustusvoimissa.

Jatkokoulutuskaudella suoritin sotilaskuljettajakoulutuksen Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Olin kurssin ainut nainen 69 varusmiehen joukossa. 9 Viikon koulutusjaksolla ensimmäiset viikot kouluttajat kutsuivat minua vain tytöksi. Samaan aikaan he puhuttelivat muita kurssilaisia tavalliseen tapaan sukunimellä. (YKSI NAINEN, kuinka vaikeaa on opetella sekin nimi?!) Tytöttely väheni vasta sitten, kun aloin ohittamaan sen niin, etten reagoinut ennen kuin puhutteleva taho käytti oikeaa nimeäni. Se ei kuitenkaan koskaan loppunut täysin. Tikkakoskella minut eristettiin yksin asumaan 12 hengen tupaan ja eri kerrokseen muista kurssilaisista. Olikin enemmän sääntö kuin poikkeus, että minut aamuisin unohdettiin tupaani ja jouduin kävelemään yli kilometrin matkan yksin aamupalalle. 9 viikkoa Tikkakoskella olivat armeijavuoteni yksinäisintä ja vaikeinta aikaa. Sitä pahensi autokoulun päällikön ilmiselvä naisviha jonka kohteena olin useita kertoja. Vain se, että osa kouluttajista myönsi näkevänsä potentiaalini, arvosti taitojani ja sanoi sen jopa ääneen sai jaksamaan.

Yksi syrjinnän muodoista näkyy armeijassa käytettävissä varusteissa. Varusteet on mitoitettu miehille. Esimerkiksi itse kuljin ensimmäisen viikon 2 numeroa liian suurissa kengissä, ennen kuin sain luvan käyttää myös palveluksessa ns. lomakenkiä, joista ainoastaan löytyi koko 36. Viikon verran kompuroin rappusissa suurine kenkineni ja leimauduin kömpelöksi tytöksi.

Fyysinen kestävyys on armeijassa naisen hyväksynnän mittari. Ollakseen hyvä taistelija, on naisen pystyttävä suoriutumaan tehtävistä samalla tavalla miesten kanssa. Eli 55 kiloinen nainen kantaa samat varusteet kuin 75 kiloinen mies. Naiset joutuvat venyttämään itsensä äärirajoille ja usea kärsii erilaisista rasitusvammoista asepalveluksensa aikana.

Vakavin vamma on kuitenkin itsetunnon menettäminen. Se, että sukupuolesi määrittää sen, millaista kohtelua koet ja kuinka pystyt palveluksen suorittamaan, on murskaavaa. Vapaaehtoisina naiset tulevat armeijaan motivoituneina, into kuitenkin laantuu, kun huomaa aina olevansa heikoin lenkki muiden silmissä. Jokaisessa saapumiserässä on useampi varusmies, joilla ei ole mitään halua suorittaa palvelusta ja jotka lähinnä laskevat ryhmänsä tasoa. Silti naispuolinen palvelustoveri on yleensä se, jota syytetään jos ryhmäsuoritukset ovat heikkoja.

Noin 70% naisista käy armeijassa johtajakoulutuksen, eli aliupseeri- tai reserviupseerikoulun. Johtajana toimiminen armeijassa on naisille haastavaa, koska jo pelkästään omasta äänestään joutuu arvostelun kohteeksi. Naisen ääntä ei koeta uskottavaksi. Tämä kiteyttänee hyvin sukupuolen vaikutuksen puolustusvoimissa ja sen, kuinka syvällä syrjintä on.

Taru Yli-Panula

Kirjoittaja on Vihreiden Naisten varapuheenjohtaja ja Lakeuden Vihreiden Naisten puheenjohtaja

Puhe pidettiin Vihreän eduskuntaryhmän järjestämässä Kutsunnat naisille?- tilaisuudessa Pikkuparlamentissa 2.10.2018.

Hae Vihreiden Naisten hallitukseen!

Vihreät Naiset ry:n hallitushaku

Haluaisitko sinä olla mukana vaikuttamassa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta? Luotsata valtakunnallisessa yhdistyksessä Vihreät kohti kevään vaalivoittoja? Kehittää Vihreiden tasa-arvotyötä?

Hae mukaan Vihreiden Naisten hallitukseen!

Syyskokous valitsee Oulussa 4.11 hallitukseen kolme varsinaista jäsentä ja viisi varajäsentä erovuoroisten tilalle. Nykyisen hallituksen kokoonpano löytyy tästä linkistä. Hallitus on Vihreiden Naisten korkein päätöksenteon elin. Se ohjaa kokouksissaan yhdistyksen toimintaa, taloutta, päättää yhteisistä linjauksista, vaaleista ja koordinoi työryhmien työtä. Uusi hallitus tulee valmistelemaan Vihreille Naisille uuden poliittisen ohjelman. Voit tutustua aiempaan täältä. Hallituspaikka tuo vastuuta, mutta tarjoaa myös mahdollisuuksia politiikassa ja työelämässä vaadittavien taitojen kehittämiseen.

Vihreiden Naisten hallitus on ponnahduslauta, verkostoitumis- ja vaikuttamispaikka. Toivomme hakijoilta yhteistyökykyä, feministisiä arvoja ja yhdistystoiminnan kokemusta. Politiikan ja tasa-arvoasioiden tuntemus ovat eduksi toiminnassa.

Hallituspaikka on kerrallaan kaksi vuotta, johon toivomme hakijoilta sitoutumista. Poikkeuksellisesti yksi varsinainen ja yksi varajäsen valitaan nyt yksivuotiskaudeksi. Hallituksen kokoukset järjestetään noin kerran kuukaudessa eri puolilla Suomea, ja niihin korvataan matka- ja majoituskulut. Kullekin hallituksen jäsenelle valitaan henkilökohtainen varajäsen, joka korvaa virallista jäsentä tämän ollessa estynyt. Lisää yhdistyksen säännöistä löydät täältä.

Kaikki Vihreiden Naisten tapahtumat noudattavat turvallisemman tilan politiikkaa, eli ovat syrjinnästä vapaita tiloja, joissa ei suvaita rasismia, seksismiä, vamman tai terveydentilan perusteella syrjimistä (ableismia), trans- eikä homofobiaa niiden laajassa merkityksessä. Lue lisää täältä.

Hakuohjeet

Hakemukset lähetetään viimeistään perjantaina 2.11 klo 12 osoitteeseen naiset@vihreat.fi otsikolla HALLITUSHAKU. Voit lähteä ehdolle vasta syyskokouksessakin, mutta silloin et ehdi saada esittelyäsi äänivaltaisille kokousedustajille jaettavaan esittelyvihkoon.

Kerro hakemuksessa, haetko a) varsinaiseksi jäseneksi vai b) varajäseneksi.

Liitä hakemukseesi kuva itsestäsi. Ei pdf-muotoisia hakemuksia, kiitos.

Puolen sivun pituisessa hakemuksessa, kerro itsestäsi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

  • Haen Vihreiden Naisten hallitukseen, koska…
  • Tasa-arvokysymys, johon haluaisin vaikuttaa ViNan hallituksessa on …
  • Aikaisemmat luottamustehtäväni ovat opettaneet minulle…

Kysymyksiin hallituspaikkojen hausta vastaa pääsihteeri Sirpa Hertell (sirpa.hertell@vihreat.fi) 050 5666 818.

Heidi Hautala: Kansainvälinen, naisten oikeuksia polkeva liike valtaa tilaa

Hämärtyvä elokuun ilta vuonna 1970 on jäänyt historiaan. New Yorkin Fifth Avenue täyttyi kymmenistä tuhansista naisista, jotka vaativat oikeutta aborttiin, tasa-arvoa työelämään sekä ilmaista päivähoitoa työssäkäyvien naisten lapsille. Jälkeenpäin on arvioitu, että juuri Women’s Strike toi naisten oikeudet valtavirtaan. Euroopassa liikkeellä oli jo vahva kannatus.

Lähes 50 vuotta myöhemmin presidentti Donald Trump pyrkii mitätöimään naisten oikeuksia niin Yhdysvalloissa kuin maailmalla. Ensitöikseen presidentti Trump kielsi rahoituksen kaikilta Yhdysvaltojen ulkopuolella toimivilta organisaatioilta, jotka edes mainitsevat abortin osana seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita.

Viime vuonna hän kumosi edeltäjänsä, presidentti Obaman asetuksen, joka pyrki edistämään palkkatasa-arvoa ja vähentämään seksuaalista häirintää työpaikalla. Jos Trumpin toinen ehdokas Yhdysvaltojen korkeimpaan oikeuteen saa senaatin hyväksynnän, tiedossa on lisää rajoituksia aborttioikeuteen kaikkialla Yhdysvalloissa.

Taantumuksen tuuli ei puhalla vain valtameren toisella puolella, vaan myös Euroopassa.  Agenda Europe -verkosto kerää yhteen lukuisia järjestöjä ja poliittisia, pääosin populistisia ja katolisia, toimijoita jokaisesta EU-maasta. Vastaava verkosto Yhdysvalloissa tukee vahvasti eurooppalaisia kumppaneitaan.

Anti Choice -liike keskittyy pääviesteissään abortin vastustamiseen. Tunteita herättävät, aborttivastaiset viestit toimivat kärkenä laajalle agendalle, jonka tarkoituksena on rajoittaa niin naisten kuin seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Liikkeen retoriikassa vilahtelevat ksenofobia ja perinteiset arvot, perinteinen ydinperhe ja avioliitto, joiden varaan yhteiskuntajärjestyksen tulisi rakentua.

Liikkeen naiskuva on yleisesti vääristynyt ja vanhoillinen. Kuvaa ihanneperheestä värittää menneisyyden sukupuoliroolit, jossa naisen seksuaalisuutta paheksutaan ja jossa vastuu raskaudesta on yksin naisen – samoin velvollisuus synnyttää. Liike puhuu uskonnon lisäksi paluusta luonnonjärjestykseen, Natural Order, jossa ehkäisy, raskaudenkeskeytys ja homoseksuaalisuus nähdään luonnonlakien vastaisena.

Anti Choice -verkoston retoriikka on harkittua: arvoliberaalia sanastoa käytetäänkin vastakkaisessa merkityksessä. Ihmisoikeuksien puolustajia syytetään suiden tukkimisesta ja sananvapauden rajoittamisesta. Ihmisoikeuksia käytetäänkin perustelemaan abortinvastaisuutta.Meidän on syytä olla huolissamme – näin totesi myös Euroopan neuvosto raportissaan vajaa vuosi sitten. Edistyksen sijaan tasa-arvon tiellä on yhä uusia esteitä. Anti Choice -verkosto on kaikessa hiljaisuudessa päässyt vallan ytimeen, usein populistiliikkeiden mukana. Kannatus on kasvusuunnassa. Aborttia on yritetty kieltää niin Puolassa, Espanjassa, Slovakiassa kuin Liettuassakin.

Liikkeen kannattajia löytyy myös EU:n ytimestä, Euroopan unionin instituutioista. Joka vuosi jaettavan Euroopan parlamentin Saharov-ihmisoikeuspalkinnon saajaksi on esitetty kanadalaista Mary Wagneria, joka on kampanjoinut vuosia aborttia vastaan hyvin kyseenalaisin keinoin. Wagner on sen saman järjestön suojatti, jonka järjestämään mielenilmaukseen ulkoministeri Soini osallistui Ottawassa.

1970-luvulla vaadittiin vapaata aborttioikeutta, tasa-arvoista työelämää ja ilmaista päivähoitoa. Missä olemme nyt? Suomessa nykyhallitus on rajoittanut subjektiivista päivähoito-oikeutta ja leikannut pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen tuloja. Ulkoministeri Soini on saanut keskustalta ja kokoomukselta valtuudet polkea naisten oikeuksia työmatkojensa ohessa.

Kansainvälinen, järjestäytynyt ja varakas Anti Choice -verkosto toimii myös Suomessa. On vaarallista olettaa, että saavutetut oikeudet ovat itsestäänselvyyksiä. Jos oikeuksia ei aktiivisesti puolusteta, kello voi kääntyä taaksepäin yllättävän nopeasti.

Niin ei saa käydä.

Heidi Hautala

Kirjoittaja on vihreä europarlamentaarikko sekä Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja